Job 17

Daha mi nestaje, gasnu moji dani i za mene već se skupljaju grobari.

Minun henkeni on heikko, minun päiväni ovat lyhetyt, ja hauta on käsissä.

Rugači su evo mene dohvatili, od uvreda oka sklopiti ne mogu.

En minä ketäkään pettänyt, ja kuitenkin minun silmäni täytyy olla murheessa.

Stoga me zaštiti i budi mi jamcem kad mi nitko u dlan neće da udari.

Nyt siis taivuta sinus, ja ole itse minun takaukseni! kukas muu olis, joka minua takais?

Jer, srca si njina lišio razuma i dopustiti im nećeš da opstanu.

Ymmärryksen olet sinä heidän sydämistänsä kätkenyt, sentähden et sinä korota heitä.

K'o taj što imanje dijeli drugovima, a djeci njegovoj dotle oči gasnu,

Hän kerskaa ystävillensä saaliistansa, mutta hänen lastensa silmät pitää vaipuman.

narodima svim sam na ruglo postao, onaj kom u lice svatko pljunut' može.

Hän on minun pannut sananlaskuksi kansain sekaan, ja ääniksi heidän keskellensä.

Od tuge vid mi se muti u očima, poput sjene moji udovi postaju.

Minun silmäni ovat pimenneet minun suruni tähden, ja kaikki minun jäseneni ovat niinkuin varjo.

Začudit će se zbog toga pravednici, na bezbožnika će planuti čestiti;

Tästä hurskaat hämmästyvät, ja viattomat asettavat heitänsä ulkokullatuita vastaan.

neporočni će na svom ustrajat' putu, čovjek čistih ruku ojačat će još više.

Hurskas pysyy tielIänsä: ja jolla on puhtaat kädet, se pysyy vahvana.

Hajde, svi vi, nećete li opet počet', tÓa među vama ja mudra ne nalazim!

Kääntäkäät siis teitänne kaikki ja tulkaat nyt: en minä kuitenkaan löydä yhtään taitavaa teidän seassanne.

Minuli su dani, propale zamisli, želje srca moga izjalovile se.

Minun päiväni ovat kuluneet: minun aivoitukseni ovat hajoitetut, jotka minun sydämessäni olivat,

'U noći najcrnjoj, dan se približava; blizu je već svjetlo što tminu izgoni.'

Ja ovat yöstä päivän, ja valkeuden pimeydestä tehneet.

A meni je nada otići u Šeol i prostrijeti sebi ležaj u mrklini.

Ja ehkä minä kauvan odottaisin, niin on kuitenkin hauta minun huoneeni, ja minä olen vuoteeni pimeydessä tehnyt.

Dovikujem grobu: 'Oče moj rođeni!' a crve pozdravljam: 'Mati moja, sestro!'

Mätänemisen minä kutsuin isäkseni, ja madot äidikseni ja sisarekseni.

Ali gdje za mene ima jošte nade? Sreću moju tko će ikada vidjeti?

Kussa on nyt minun odottamiseni? ja kuka ottaa minun toivostani vaarin?

Hoće li u Šeol ona sa mnom sići da u prahu zajedno otpočinemo?"

Hautaan se menee, ja makaa minun kanssani mullassa.