Job 17

spiritus meus adtenuabitur dies mei breviabuntur et solum mihi superest sepulchrum

Minun henkeni on heikko, minun päiväni ovat lyhetyt, ja hauta on käsissä.

non peccavi et in amaritudinibus moratur oculus meus

En minä ketäkään pettänyt, ja kuitenkin minun silmäni täytyy olla murheessa.

libera me et pone iuxta te et cuiusvis manus pugnet contra me

Nyt siis taivuta sinus, ja ole itse minun takaukseni! kukas muu olis, joka minua takais?

cor eorum longe fecisti a disciplina et propterea non exaltabuntur

Ymmärryksen olet sinä heidän sydämistänsä kätkenyt, sentähden et sinä korota heitä.

praedam pollicetur sociis et oculi filiorum eius deficient

Hän kerskaa ystävillensä saaliistansa, mutta hänen lastensa silmät pitää vaipuman.

posuit me quasi in proverbium vulgi et exemplum sum coram eis

Hän on minun pannut sananlaskuksi kansain sekaan, ja ääniksi heidän keskellensä.

caligavit ab indignatione oculus meus et membra mea quasi in nihili redacta sunt

Minun silmäni ovat pimenneet minun suruni tähden, ja kaikki minun jäseneni ovat niinkuin varjo.

stupebunt iusti super hoc et innocens contra hypocritam suscitabitur

Tästä hurskaat hämmästyvät, ja viattomat asettavat heitänsä ulkokullatuita vastaan.

et tenebit iustus viam suam et mundis manibus addet fortitudinem

Hurskas pysyy tielIänsä: ja jolla on puhtaat kädet, se pysyy vahvana.

igitur vos omnes convertimini et venite et non inveniam in vobis ullum sapientem

Kääntäkäät siis teitänne kaikki ja tulkaat nyt: en minä kuitenkaan löydä yhtään taitavaa teidän seassanne.

dies mei transierunt cogitationes meae dissipatae sunt torquentes cor meum

Minun päiväni ovat kuluneet: minun aivoitukseni ovat hajoitetut, jotka minun sydämessäni olivat,

noctem verterunt in diem et rursum post tenebras spero lucem

Ja ovat yöstä päivän, ja valkeuden pimeydestä tehneet.

si sustinuero infernus domus mea est in tenebris stravi lectulum meum

Ja ehkä minä kauvan odottaisin, niin on kuitenkin hauta minun huoneeni, ja minä olen vuoteeni pimeydessä tehnyt.

putredini dixi pater meus es mater mea et soror mea vermibus

Mätänemisen minä kutsuin isäkseni, ja madot äidikseni ja sisarekseni.

ubi est ergo nunc praestolatio mea et patientiam meam quis considerat

Kussa on nyt minun odottamiseni? ja kuka ottaa minun toivostani vaarin?

in profundissimum infernum descendent omnia mea putasne saltim ibi erit requies mihi

Hautaan se menee, ja makaa minun kanssani mullassa.