Psalms 66

Ey yeryüzündeki bütün insanlar, Tanrı’ya sevinç çığlıkları atın!

Davidin Psalmi ja veisu, edelläveisaajalle. Ihastukaa Jumalalle, kaikki maa.

Adının yüceliğine ilahiler söyleyin, O’na görkemli övgüler sunun!

Veisatkaat kiitosta hänen nimensä kunniaksi, ylistäkäät häntä suuresti.

“Ne müthiş işlerin var!” deyin Tanrı’ya, “Öyle büyük gücün var ki, Düşmanların eğiliyor önünde.

Sanokaat Jumalalle: kuinka ihmeelliset ovat sinun työs! sinun vihollisiltas pitää puuttuman, sinun suuren väkes tähden.

Bütün yeryüzü sana tapınıyor, İlahiler okuyor, adını ilahilerle övüyor.” Sela

Kaikki maa kumartakoon sinua, ja veisatkaan kiitosta sinun nimelles, Sela!

Gelin, bakın Tanrı’nın neler yaptığına! Ne müthiş işler yaptı insanlar arasında:

Tulkaat ja katsokaat Jumalan tekoja, joka niin ihmeellinen on töissänsä ihmisten lasten seassa.

[] [] Denizi karaya çevirdi, Atalarımız yaya geçtiler ırmaktan. Yaptığına sevindik orada.

Hän muuttaa meren kuivaksi, niin että jalkaisin käydään veden ylitse: siitä me hänessä iloitsemme.

Kudretiyle sonsuza dek egemenlik sürer, Gözleri ulusları süzer; Başkaldıranlar gurura kapılmasın! Sela

Hän hallitsee voimansa kautta ijankaikkisesti, hänen silmänsä katselevat kansoja: eripuraiset ei pidä voiman korottaa itseänsä, Sela!

Ey halklar, Tanrımız’a şükredin, Övgülerini duyurun.

Kiittäkäät te pakanat, meidän Jumalaamme: kajahtakaan hänen kiitoksensa ääni kauvas,

Hayatımızı koruyan, Ayaklarımızın kaymasına izin vermeyen O’dur.

Joka meidän sielumme elättää, eikä salli jalkamme liukastella.

Sen bizi sınadın, ey Tanrı, Gümüş arıtır gibi arıttın.

Sillä sinä, Jumala, olet meitä koetellut, ja valanut meitä niinkuin hopia valetaan.

Ağa düşürdün bizi, Sırtımıza ağır yük vurdun.

Sinä veit meitä vankeuteen, ja panit kuorman meidän lanteillemme.

İnsanları başımıza çıkardın, Ateşten, sudan geçtik. Ama sonra bizi bolluğa kavuşturdun.

Sinä olet antanut ihmiset meidän päämme päällitse mennä: me olemme tuleen ja veteen tulleet, mutta sinä veit meitä ulos, ja virvoitit.

Yakmalık sunularla evine gireceğim, Adaklarımı yerine getireceğim,

Sentähden minä menen polttouhrilla sinun huoneeses, ja maksan sinulle lupaukseni,

Sıkıntı içindeyken dudaklarımdan dökülen, Ağzımdan çıkan adakları.

Joita minun huuleni lupasivat, ja minun suuni puhunut on tuskassani.

Yakılan koçların dumanıyla semiz hayvanlardan Sana yakmalık sunular sunacağım, Tekeler, sığırlar kurban edeceğim. Sela

Lihavat polttouhrit minä teen sinulle oinasten suitsutuksella: minä uhraan sinulle naudat kauristen kanssa, Sela!

Gelin, dinleyin, ey sizler, Tanrı’dan korkanlar, Benim için neler yaptığını size anlatayım.

Tulkaat, kuulkaat te kaikki, jotka Jumalaa pelkäätte: minä ilmoitan, mitä hän minun sielulleni on tehnyt.

Ağzımla O’na yakardım, Övgüsü dilimden düşmedi.

Häntä minä suullani huusin, ja ylistin kielelläni.

Yüreğimde kötülüğe yer verseydim, Rab beni dinlemezdi.

Jos minä jotakin vääryyttä pitäisin sydämessäni, niin ei Herra minua kuulisi.

Oysa Tanrı dinledi beni, Kulak verdi duamın sesine.

Sentähden Jumala on minua kuullut, ja ottanut vaarin minun rukoukseni äänestä.

Övgüler olsun Tanrı’ya, Çünkü duamı geri çevirmedi, Sevgisini benden esirgemedi.

Kiitetty olkoon Jumala, joka ei hylkää rukoustani, eikä käännä laupiuttansa pois minusta!