Psalms 55

För sångmästaren, med strängaspel; en sång av David.

Davidin opetus, edelläveisaajalle, kanteleilla. Jumala, kuule minun rukoukseni, ja älä peitä sinuas minun rukoukseni edestä.

 Lyssna, Gud, till min bön,  och fördölj dig icke för min åkallan.

Ota minusta vaari ja kuule minua; että minä surkeasti valitan rukouksissani ja parun;

 Akta på mig och svara mig.  I mitt bekymmer är jag utan ro och måste klaga,

Että vihamies niin huutaa, ja jumalatoin ahdistaa; sillä he kääntävät valheen minun päälleni, ja asettavat itsensä vihassansa minua vastaan.

 vid fiendens rop,      vid den ogudaktiges skri.  Ty de vilja draga fördärv över mig,      och i vrede ansätta de mig.

Minun sydämeni vapisee minussa, ja kuoleman pelko lankesi minun päälleni.

 Mitt hjärta ängslas i mitt bröst,  och dödens fasor hava fallit över mig.

Pelko ja vavistus tulivat minun päälleni, ja kauhistus peitti minun.

 Fruktan och bävan kommer över mig,      och förfäran övertäcker mig.

Ja minä sanoin: jospa minulla olisi siivet niinkuin mettisellä, että minä lentäisin, ja (joskus) lepäisin!

 Därför säger jag:  Ack att jag hade vingar såsom duvan!      Då skulle jag flyga bort och söka mig ett bo.

Katso, niin minä kauvas pakenisin, ja oleskelisin korvessa, Sela!

 Ja, långt bort skulle jag fly,      jag skulle taga härbärge i öknen.  Sela.

Minä rientäisin, että minä pääsisin tuulen puuskasta ja tuulispäästä.

 Jag skulle skynda att söka mig en tillflykt      undan stormvind och oväder.

Turmele, Herra, ja sekoita heidän kielensä; sillä minä näin väkivallan ja riidan kaupungissa.

 Fördärva dem, Herre;      gör deras tungor oense.  Ty våld och genstridighet      ser jag i staden.

He käyvät sen ympäri päivällä ja yöllä hänen muurinsa päällä: vääryys ja vaiva on sen keskellä.

 Dag och natt gå de omkring den,      ovanpå dess murar,  ondska och olycka råda därinne;

Vääryys on sen keskellä: valhe ja petos ei luovu hänen kaduiltansa.

 ja, fördärv råder därinne,  och från dess torg vika icke      förtryck och svek.

Sillä jos minun vihamieheni häpäisis minua, sen minä kärsisin: ja jos minun vainoojani nousis minua vastaan, niin minä kätkisin itseni hänen edestänsä.

 Se, det är icke en fiende som smädar mig,      det kunde jag fördraga;  det är icke min ovän som förhäver sig mot mig,      för honom kunde jag gömma mig undan.

Vaan sinä olet minun kumppanini, minun johdattajani ja minun tuttavani:

 Nej, du gör det, du som var min jämlike,      min vän och förtrogne,

Me jotka ystävällisesti keskenämme neuvoa pidimme, ja vaelsimme Jumalan huoneesen joukossa.

 du som levde med mig      i ljuvlig förtrolighet,  du som i Guds hus gick med mig      i högtidsskaran.

Langetkoon kuolema heidän päällensä, ja he menkään elävänä alas helvettiin; sillä sula pahuus on heidän asuinsioissansa heidän keskellänsä.

 Döden komme över dem oförtänkt,  levande fare de ned i dödsriket;  ty ondska råder i deras boning, i deras hjärtan.

Mutta minä huudan Jumalan tykö; ja Herra auttaa minua.

 Men jag ropar till Gud;      HERREN skall frälsa mig.

Ehtoona, aamulla ja puolipäivänä minä valitan ja itken; ja hän kuulee minun ääneni.

 Afton och morgon och middag      vill jag utgjuta mitt bekymmer och klaga,      och han skall höra min röst.

Hän lunastaa minun sieluni niistä, jotka sotivat minua vastaan, ja saattaa hänelle rauhan; sillä monta on minua vastaan.

 Han förlossar min själ och skaffar henne ro,      så att de icke komma vid mig;  ty de äro många, som stå mig emot.

Jumala kuulkoon, ja heitä nöyryyttäköön, joka alusta ollut on, Sela! jotka ei paranna heitänsä, eikä pelkää Jumalaa.

 Gud skall höra det och giva dem svar,      han som sitter på sin tron av ålder.  Sela.  Ty de vilja icke ändra sig,      och de frukta ej Gud.

He laskevat kätensä hänen rauhallistensa päälle, ja turmelevat hänen liittonsa.

 Den mannen bär händer på sin vän;      han bryter sitt förbund.

Heidän suunsa on liukkaampi kuin voi, ja sota on heidän sydämessänsä: heidän sanansa ovat sileämmät kuin öljy, ja ne ovat paljaat miekat.

 Orden i hans mun äro hala såsom smör,      men stridslust fyller hans hjärta;  hans ord äro lenare än olja,      dock äro de dragna svärd.

Heitä surus Herran päälle, hän sinusta murheen pitää, ja ei salli vanhurskaan olla kulkiana ijankaikkisesti.

 Kasta din börda på HERREN,      han skall uppehålla dig;  han skall i evighet icke tillstädja      att den rättfärdige vacklar. [ (Psalms 55:24)  Gud, du skall störta dem ned      i gravens djup;  de blodgiriga och falska skola ej nå      sin halva ålder.  Men jag förtröstar på dig. ]

Mutta sinä, Jumala, syökset heitä syvään kuoppaan: murhamiehet ja pettäjät ei pidä tuleman puoli-ikäänsä; vaan minä toivon sinuun.