Job 6

Y RESPONDIÓ Job y dijo:

Niin Job vastasi ja sanoi:

¡Oh si pesasen al justo mi queja y mi tormento, Y se alzasen igualmente en balanza!

Jos minun surkeuteni punnittaisiin, ja minun kärsimiseni yhtä haavaa laskettaisiin vaa´an päälle,

Porque pesaría aquél más que la arena del mar: Y por tanto mis palabras son cortadas.

Niin se olis raskaampi kuin santa meressä; sentähden ovat minun sanani nielletyt ylös.

Porque las saetas del Todopoderoso están en mí, Cuyo veneno bebe mi espíritu; Y terrores de Dios me combaten.

Sillä Kaikkivaltiaan nuolet ovat minussa, joiden myrkky särpää minun henkeni; ja Jumalan kauhistus tarkoittaa minua.

¿Acaso gime el asno montés junto á la hierba? ¿Muge el buey junto á su pasto?

Huutaako metsä-aasi, kuin hänellä ruohoja on? ammuuko härkä, kuin hänellä on ruokaa?

¿Comeráse lo desabrido sin sal? ¿Ó habrá gusto en la clara del huevo?

Syödäänkö mautointa ilman suolaa? eli maistaako valkuainen munan ruskuaisen ympäriltä?

Las cosas que mi alma no quería tocar, Por los dolores son mi comida.

Jota minun sieluni ennen kuoitti, se on nyt minun ruokani minun kipuni tähden.

¡Quién me diera que viniese mi petición, Y que Dios me otorgase lo que espero;

Jospa minun rukoukseni tapahtuis, ja Jumala antais minulle, mitä minä toivon!

Y que pluguiera á Dios quebrantarme; Que soltara su mano, y me deshiciera!

Että Jumala tahtois ja löis minun rikki, ja päästäis kätensä särkemään minua;

Y sería aún mi consuelo, Si me asaltase con dolor sin dar más tregua, Que yo no he escondido las palabras del Santo.

Niin olis minulla vielä sitte lohdutus, ja minä vahvistuisin sairaudessani, ellei hän säästäisi minua: en ole mitään kuitenkaan kieltänyt pyhän puhetta.

¿Cuál es mi fortaleza para esperar aún? ¿Y cuál mi fin para dilatar mi vida?

Mikä on minun väkeni, että minä voisin toivoa? ja mikä on minun loppuni, että minun sieluni vois kärsiväinen olla?

¿Es mi fortaleza la de las piedras? ¿Ó mi carne, es de acero?

Onko minun väkeni kivinen? eli minun lihani vaskinen?

¿No me ayudo cuanto puedo, Y el poder me falta del todo?

Ei ole minulla missään apua; ja minun saatuni on pois ajettu minulta.

El atribulado es consolado de su compañero: Mas hase abandonado el temor del Omnipotente.

Joka ei osoita lähimmäisellensä laupiutta, hän hylkää Kaikkivaltiaan pelvon.

Mis hermanos han mentido cual arroyo: Pasáronse como corrientes impetuosas,

Minun veljeni ovat rikkoneet minua vastaan, niinkuin oja ja niinkuin väkevä virta ohitse menneet,

Que están escondidas por la helada, Y encubiertas con nieve;

Jotka ovat kauhiat jäästä, ja jotka lumi peittää.

Que al tiempo del calor son deshechas, Y en calentándose, desaparecen de su lugar;

Kuin helle heitä ahdistaa, pitää heidän nääntymän, ja kuin palava on, pitää heidän katooman paikastansa.

Apártanse de la senda de su rumbo, Van menguando y piérdense.

Heidän polkunsa poikkeevat pois; he raukeevat tyhjään ja hukkuvat.

Miraron los caminantes de Temán, Los caminantes de Saba esperaron en ellas:

He katsoivat Temanin tietä, rikkaan Arabian polkuja he toivoivat.

Mas fueron avergonzados por su esperanza; Porque vinieron hasta ellas, y halláronse confusos.

Mutta heidän pitää häpiään tuleman, ratki surutoinna ollessansa; ja heidän pitää häpeemän siihen tultuansa.

Ahora ciertamente como ellas sois vosotros: Que habéis visto el tormento, y teméis.

Sillä ette nyt mitään ole; ja että te näette surkeuden, pelkäätte te.

¿Os he dicho yo: Traedme, Y pagad por mí de vuestra hacienda;

Olenko minä sanonut: Tuokaat minulle! eli antakaat minun edestäni lahjoja teidän tavarastanne?

Y libradme de la mano del opresor, Y redimidme del poder de los violentos?

Ja pelastakaat minua vihollisten kädestä, ja vapahtakaat minua tyrannein käsistä?

Enseñadme, y yo callaré: Y hacedme entender en qué he errado.

Opettakaat minua, minä olen ääneti, ja jota en minä tiedä, niin neuvokaat minua.

¡Cuán fuertes son las palabras de rectitud! Mas ¿qué reprende el que reprende de vosotros?

Kuinka vahvat ovat oikeuden puheet? kuka teissä on se, joka sitä laittaa taitaa?

¿Pensáis censurar palabras, Y los discursos de un desesperado, que son como el viento?

Te ajattelette sanoja, ainoastaan nuhdellaksenne, ja teette sanoillanne epäileväisen mielen.

También os arrojáis sobre el huérfano, Y hacéis hoyo delante de vuestro amigo.

Te karkaatte köyhän orvon päälle, ja kaivatte lähimmäisellenne kuoppaa.

Ahora pues, si queréis, mirad en mí, Y ved si miento delante de vosotros.

Mutta että te nyt tahdotte, niin katsokaat minun päälleni, jos minä teidän edessänne valhettelen.

Tornad ahora, y no haya iniquidad; Volved aún á considerar mi justicia en esto.

Palatkaat nyt, olkoon pois vääryys: Tulkaat jälleen; minun vastaukseni pitää oikia oleman.

¿Hay iniquidad en mi lengua? ¿No puede mi paladar discernir las cosas depravadas?

Onko minun kielessäni vääryyttä? eikö minun suulakeni ymmärrä vaivoja?