Job 17

MI ALIENTO está corrompido, acórtanse mis días, Y me está aparejado el sepulcro.

Minun henkeni on heikko, minun päiväni ovat lyhetyt, ja hauta on käsissä.

No hay conmigo sino escarnecedores, En cuya acrimonia se detienen mis ojos.

En minä ketäkään pettänyt, ja kuitenkin minun silmäni täytyy olla murheessa.

Pon ahora, dame fianza para litigar contigo: ¿Quién tocará ahora mi mano?

Nyt siis taivuta sinus, ja ole itse minun takaukseni! kukas muu olis, joka minua takais?

Porque á éstos has tú escondido su corazón de inteligencia: Por tanto, no los ensalzarás.

Ymmärryksen olet sinä heidän sydämistänsä kätkenyt, sentähden et sinä korota heitä.

El que denuncia lisonjas á sus prójimos, Los ojos de sus hijos desfallezcan.

Hän kerskaa ystävillensä saaliistansa, mutta hänen lastensa silmät pitää vaipuman.

Él me ha puesto por parábola de pueblos, Y delante de ellos he sido como tamboril.

Hän on minun pannut sananlaskuksi kansain sekaan, ja ääniksi heidän keskellensä.

Y mis ojos se oscurecieron de desabrimiento, Y mis pensamientos todos son como sombra.

Minun silmäni ovat pimenneet minun suruni tähden, ja kaikki minun jäseneni ovat niinkuin varjo.

Los rectos se maravillarán de esto, Y el inocente se levantará contra el hipócrita.

Tästä hurskaat hämmästyvät, ja viattomat asettavat heitänsä ulkokullatuita vastaan.

No obstante, proseguirá el justo su camino, Y el limpio de manos aumentará la fuerza.

Hurskas pysyy tielIänsä: ja jolla on puhtaat kädet, se pysyy vahvana.

Mas volved todos vosotros, y venid ahora, Que no hallaré entre vosotros sabio.

Kääntäkäät siis teitänne kaikki ja tulkaat nyt: en minä kuitenkaan löydä yhtään taitavaa teidän seassanne.

Pasáronse mis días, fueron arrancados mis pensamientos, Los designios de mi corazón.

Minun päiväni ovat kuluneet: minun aivoitukseni ovat hajoitetut, jotka minun sydämessäni olivat,

Pusieron la noche por día, Y la luz se acorta delante de las tinieblas.

Ja ovat yöstä päivän, ja valkeuden pimeydestä tehneet.

Si yo espero, el sepulcro es mi casa: Haré mi cama en las tinieblas.

Ja ehkä minä kauvan odottaisin, niin on kuitenkin hauta minun huoneeni, ja minä olen vuoteeni pimeydessä tehnyt.

Á la huesa tengo dicho: Mi padre eres tú; Á los gusanos: Mi madre y mi hermana.

Mätänemisen minä kutsuin isäkseni, ja madot äidikseni ja sisarekseni.

¿Dónde pues estará ahora mi esperanza? Y mi esperanza ¿quién la verá?

Kussa on nyt minun odottamiseni? ja kuka ottaa minun toivostani vaarin?

Á los rincones de la huesa descenderán, Y juntamente descansarán en el polvo.

Hautaan se menee, ja makaa minun kanssani mullassa.