Psalms 77

Til sangmesteren, for Jedutun; av Asaf; en salme.

Asaphin Psalmi, Jedutunin edestä, edelläveisaajalle. Minä huudan äänelläni Jumalaa: Jumalaa minä huudan, ja hän kuultelee minua.

Min røst er til Gud, og jeg vil rope; min røst er til Gud, og han vil vende øret til mig.

Minun hätä-ajallani etsin minä Herraa: minun käteni on yöllä ojettu, ja ei lakkaa; sillä ei minun sieluni salli itseänsä lohduttaa.

På min nøds dag søker jeg Herren; min hånd er utrakt om natten og blir ikke trett, min sjel vil ikke la sig trøste.

Minä ajattelen tosin Jumalan päälle, olen kuitenkin murheissani: minä tutkin, ja henkeni on sittekin ahdistuksessa, Sela!

Jeg vil komme Gud i hu og sukke; jeg vil gruble, og min ånd vansmekter. Sela.

Sinä pidät minun silmäni, että he valvovat: minä olen niin voimatoin, etten minä voi puhua.

Du holder mine øine oppe i nattevaktene; jeg er urolig og taler ikke.

Minä ajattelen vanhoja aikoja, entisiä vuosia:

Jeg tenker på fordums dager, på de lengst fremfarne år.

Minä muistan yöllä minun kantelettani: minä puhun sydämelleni, ja minun henkeni tutkii:

Jeg vil komme i hu mitt strengespill om natten, i mitt hjerte vil jeg gruble, og min ånd ransaker.

Heittäneekö Jumala pois ijankaikkisesti, ja ei yhtään armoa silleen osoittane?

Vil da Herren forkaste i all evighet, og vil han ikke mere bli ved å vise nåde?

Puuttuneeko hänen laupiutensa ijankaikkisesti, ja olleeko lupauksella jo loppu suvusta sukuhun?

Er det for all tid ute med hans miskunnhet? er hans løfte blitt til intet slekt efter slekt?

Onko Jumala unohtanut olla armollinen? ja sulkenut laupiutensa vihan tähden? Sela!

Har Gud glemt å være nådig? Har han i vrede tillukket sin barmhjertighet? Sela.

Minä sanoin: se on minun heikkouteni; mutta Ylimmäisen oikia käsi voi kaikki muuttaa.

Jeg sier: Dette er min plage, det er år fra den Høiestes høire hånd.

Sentähden minä muistan Herran töitä, ja minä ajattelen entisiä ihmeitäs,

Jeg vil forkynne Herrens gjerninger; for jeg vil komme dine under i hu fra fordums tid.

Ja puhun kaikista sinun töistäs, ja sanon sinun teoistas.

Og jeg vil eftertenke alt ditt verk, og på dine store gjerninger vil jeg grunde.

Jumala, sinun ties on pyhä: kussa on niin väkevää Jumalaa kuin sinä Jumala?

Gud! Din vei er i hellighet; hvem er en gud stor som Gud?

Sinä olet se Jumala, joka ihmeitä tekee: sinä osoitit voimas kansain seassa.

Du er den Gud som gjør under; du har kunngjort din styrke blandt folkene.

Sinä lunastit sinun kansas käsivarrellas, Jakobin ja Josephin lapset, Sela!

Du har forløst ditt folk med velde, Jakobs og Josefs barn. Sela.

Vedet näkivät sinun, Jumala, vedet näkivät sinun ja vapisivat, ja syvyydet pauhasivat,

Vannene så dig, Gud, vannene så dig, de bevet, ja avgrunnene skalv.

Paksut pilvet kaasivat vettä, pilvet jylisivät ja nuolet lensivät sekaan.

Skyene utøste vann, himlene lot sin røst høre, ja dine piler fløi hit og dit.

Se jylisi taivaassa, ja sinun leimaukses välkkyi maan piirin päälle: maa liikkui ja värisi siitä.

Din tordens røst lød i stormhvirvelen, lyn lyste op jorderike, jorden bevet og skalv.

Sinun ties oli meressä, ja sinun polkus olivat suurissa vesissä, ja ei sinun jälkiäs kenkään tuntenut.

Gjennem havet gikk din vei, og dine stier gjennem store vann, og dine fotspor blev ikke kjent. Du førte ditt folk som en hjord ved Moses' og Arons hånd.

Sinä veit kansas niinkuin lammaslauman, Moseksen ja Aaronin kautta.