Psalms 78

En læresalme av Asaf. Lytt, mitt folk, til min lære, bøi eders ører til min munns ord!

Asaphin opetus. Kuule, kansani, minun lakini: kallistakaat korvanne minun suuni sanoihin.

Jeg vil oplate min munn med tankesprog, jeg vil la utstrømme gåtefulle ord fra fordums tid.

Minä avaan suuni sananlaskuun, ja vanhat tapaukset mainitsen,

Det vi har hørt og vet, og det våre fedre har fortalt oss,

Jotka me kuulleet olemme ja tiedämme, ja meidän isämme meille jutelleet ovat,

det vil vi ikke dølge for deres barn, men for den kommende slekt fortelle Herrens pris og hans styrke og de undergjerninger som han har gjort.

Ettemme sitä salaisi heidän lapsiltansa, jälkeentulevaiselta sukukunnalta, julistain Herran kiitoksia, ja hänen voimaansa ja ihmeitänsä, jotka hän on tehnyt.

Han har reist et vidnesbyrd i Jakob og satt en lov i Israel, som han bød våre fedre å kunngjøre sine barn,

Hän sääsi todistuksen Jakobissa, ja antoi lain Israelissa, jonka hän käski meidän isäimme opettaa lapsillensa,

forat den kommende slekt, de barn som skulde fødes, kunde kjenne dem, kunde stå frem og fortelle dem for sine barn

Että vastatulevaiset oppisivat, ja lapset, jotka vielä syntyvät: kuin he kasvavat, että hekin myös ilmoittaisivat lapsillensa;

og sette sitt håp til Gud og ikke glemme Guds gjerninger, men holde hans bud

Että he panisivat toivonsa Jumalaan ja ei unohtaisi Jumalan tekoja, vaan pitäisivät hänen käskynsä,

og ikke være som deres fedre, en opsetsig og gjenstridig slekt, en slekt som ikke gjorde sitt hjerte fast, og hvis ånd ikke var trofast mot Gud.

Ja ei olisi niinkuin heidän isänsä, vastahakoinen ja kankia suku, joka ei vahvistanut sydäntänsä, ja heidän henkensä ei riippunut uskollisesti Jumalassa;

Efra'ims barn, de rustede bueskyttere, vendte om på stridens dag.

Niinkuin Ephraimin lapset, sota-aseilla varustetut joutsimiehet, pakenivat sodan ajalla.

De holdt ikke Guds pakt og vilde ikke vandre i hans lov,

Ei he pitäneet Jumalan liittoa, ja ei vaeltaneet hänen laissansa.

og de glemte hans store gjerninger og de under som han hadde latt dem se.

Ja he unohtivat hänen tekonsa ja ihmeensä, jotka hän heille osottanut oli.

For deres fedres øine hadde han gjort under i Egyptens land, på Soans mark.

Heidän isäinsä edessä teki hän ihmeitä, Egyptin maassa, Zoanin kedolla.

Han kløvde havet og lot dem gå gjennem det og lot vannet stå som en dynge.

Hän halkasi meren ja vei heitä sen lävitse, ja asetti vedet niinkuin roukkion.

Og han ledet dem ved skyen om dagen og hele natten ved ildens lys.

Ja hän talutti heitä yli päivää pilvellä, yli yötä tulen valolla.

Han kløvde klipper i ørkenen og gav dem å drikke som av store vanndyp.

Hän halkasi kalliot korvessa, ja juotti heitä vedellä yltäkyllä.

Og han lot bekker gå ut av klippen og vann flyte ned som strømmer.

Ja hän laski ojat vuotamaan kalliosta, niin että vedet siitä vuosivat niinkuin virrat.

Men de blev ennu ved å synde mot ham, å være gjenstridige mot den Høieste i ørkenen.

Ja vielä he sittenkin syntiä tekivät häntä vastaan, ja vihoittivat korkeimman korvessa.

Og de fristet Gud i sitt hjerte, så de krevde mat efter sin lyst.

He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä, anoen ruokaa sielullensa.

Og de talte mot Gud, de sa: Kan vel Gud dekke bord i ørkenen?

He puhuivat Jumalaa vastaan ja sanoivat: voineeko Jumala valmistaa pöydän korvessa?

Se, han har slått klippen så det fløt ut vann, og bekker strømmet over; mon han også kan gi brød, eller kan han komme med kjøtt til sitt folk?

Katso, kyllä tosin hän kallioon löi, ja vedet vuosivat, ja ojat juoksivat; mutta voineeko hän myös leipää antaa, eli kansallensa lihaa toimittaa?

Derfor, da Herren hørte det, harmedes han, og ild optendtes mot Jakob, og vrede reiste sig mot Israel,

Kuin Herra sen kuuli, vihastui hän: ja tuli sytytettiin Jakobissa, ja julmuus tuli Israelin päälle,

fordi de ikke trodde på Gud og ikke stolte på hans frelse.

Ettei he uskoneet Jumalan päälle, ja ei uskaltaneet hänen apuunsa.

Og han gav skyene der oppe befaling og åpnet himmelens porter.

Ja hän käski pilviä ylhäältä, ja avasi taivaan ovet,

Og han lot manna regne over dem til føde og gav dem himmelkorn.

Ja antoi sataa heille mannaa syödäksensä, ja antoi heille taivaan leipää.

Englebrød åt enhver; han sendte dem næring til mette.

He söivät väkeväin leipää: hän lähetti heille kyllä ruokaa ravinnoksi.

Han lot østenvinden fare ut i himmelen og førte sønnenvinden frem ved sin styrke.

Hän antoi itätuulen puhaltaa taivaan alla, ja väkevyydellänsä kehoitti hän etelätuulen,

Og han lot kjøtt regne ned over dem som støv og vingede fugler som havets sand,

Ja antoi sataa, niinkuin tomua, lihaa heille, ja lintuja niinkuin santaa meressä,

og han lot dem falle ned midt i deres leir, rundt omkring deres boliger.

Ja salli langeta keskelle heidän leiriänsä, joka paikassa kuin he asuivat.

Og de åt og blev såre mette, og det de lystet efter, gav han dem.

Niin he söivät ja yltäkyllä ravittiin: ja hän antoi heille heidän himonsa,

De hadde ennu ikke latt fare det de lystet efter, ennu var deres mat i deres munn,

Kuin ei he vielä lakanneet himoitsemasta, ja ruoka oli vielä heidän suussansa,

da reiste Guds vrede sig mot dem, og han herjet blandt deres kraftfulle menn, og Israels unge menn slo han ned.

Tuli Jumalan viha heidän päällensä, ja tappoi jaloimmat heidän seastansa, ja parahimmat Israelissa hän maahan löi.

Med alt dette syndet de enda og trodde ikke på hans undergjerninger.

Mutta vielä sittenkin kaikissa näissä he syntiä tekivät ja ei uskoneet hänen ihmeitänsä.

Derfor lot han deres dager svinne bort i tomhet og deres år i forskrekkelse.

Sentähden lopetti hän heidän päivänsä turhuudessa, ja heidän vuotensa kiiruhtain.

Når han herjet blandt dem, da spurte de efter ham og vendte om og søkte Gud

Kuin hän heitä tappoi, etsivät he häntä: ja he palasivat ja tulivat varhain Jumalan tykö,

og kom i hu at Gud var deres klippe, og den høieste Gud deres gjenløser.

Ja muistelivat, että Jumala on heidän turvansa, ja Jumala korkein heidän lunastajansa.

Men de smigret for ham med sin munn og løi for ham med sin tunge.

Ja he puhuivat hänelle ulkokullaisesti suullansa, ja valehtelivat hänelle kielellänsä.

Og deres hjerte hang ikke fast ved ham, og de var ikke tro mot hans pakt.

Mutta heidän sydämensä ei ollut oikia hänen puoleensa, ja ei he pitäneet uskollisesti hänen liittoansa.

Men han, han er miskunnelig, han tilgir misgjerning og forderver ikke; mange ganger lot han sin vrede vende om og lot ikke all sin harme bryte frem.

Mutta hän oli armollinen, ja antoi pahat teot anteeksi, ja ei hukuttanut heitä; ja hän käänsi pois usein vihansa, ettei hän laskenut kaikkea vihaansa menemään.

Og han kom i hu at de var kjød, et åndepust som farer avsted og ikke kommer tilbake.

Sillä hän muisti heidän lihaksi, tuuleksi, joka menee pois ja ei palaja.

Hvor titt var de ikke gjenstridige mot ham i ørkenen, gjorde ham sorg på de øde steder!

Kuinka usein he vihoittivat hänen korvessa ja kehoittivat hänen erämaassa?

Og de fristet Gud på ny og krenket Israels Hellige.

Ja he kiusasivat taas Jumalaa joka aika, ja laittivat pyhää Israelissa.

De kom ikke hans hånd i hu den dag han forløste dem fra fienden,

Ei he muistaneet hänen kättänsä sinä päivänä, jona hän lunasti heitä vihollisista:

han som gjorde sine tegn i Egypten og sine under på Soans mark.

Niinkuin hän oli merkkinsä Egyptissä tehnyt, ja ihmeensä Zoanin kedolla,

Han gjorde deres elver til blod, og sine rinnende vann kunde de ikke drikke.

Koska hän heidän virtansa vereksi muutti, ettei he ojistansa taitaneet juoda:

Han sendte imot dem fluesvermer som fortærte dem, og frosk som fordervet dem.

Koska hän turilaat heidän sekaansa lähetti, jotka heitä söivät, ja sammakot, jotka heitä hukuttivat;

Og han gav gnageren deres grøde og gresshoppen deres høst.

Ja antoi heidän tulonsa ruohomadoille, ja heidän työnsä heinäsirkoille;

Han slo deres vintrær ned med hagl og deres morbærtrær med haglstener.

Koska hän rakeilla heidän viinapuunsa löi, ja heidän metsäfikunansa jääkivillä;

Og han overgav deres fe til haglet og deres hjorder til ildsluer.

Koska hän löi heidän karjansa rakeilla, ja heidän laumansa pitkäisen tulella;

Han slapp sin brennende vrede løs mot dem, harme og forbitrelse og trengsel, en sending av ulykkes-bud.

Hän lähetti heidän päällensä vihansa, närkästyksen, julmuuden ja ahdistuksen, pahain enkelien lähettämisellä;

Han brøt vei for sin vrede, sparte ikke deres sjel for døden, overgav deres liv til pesten.

Hän päästi vihansa heidän sekaansa, ja ei päästänyt heidän sielujansa kuolemasta, ja heidän eläimensä rutolla kuoletti;

Og han slo alle førstefødte i Egypten, styrkens førstegrøde i Kams telter.

Koska hän kaikki esikoiset löi Egyptissä, ensimäiset perilliset Hamin majoissa,

Og han lot sitt folk bryte op som en fåreflokk og førte dem som en hjord i ørkenen.

Ja antoi kansansa vaeltaa niinkuin lampaat, ja vei heidät niinkuin lauman korvessa,

Og han ledet dem tryggelig, og de fryktet ikke, men havet skjulte deres fiender.

Ja saatti heitä turvallisesti, ettei he peljänneet; vaan heidän vihollisensa peitti meri.

Og han førte dem til sitt hellige landemerke, til det berg hans høire hånd hadde vunnet.

Ja hän vei heitä pyhänsä rajoihin, tämän vuoren tykö, jonka hänen oikia kätensä saanut oli.

Og han drev hedningene ut for deres åsyn og lot deres land tilfalle dem som arvedel og lot Israels stammer bo i deres telter.

Ja hän ajoi pois heidän edestänsä pakanat, ja jakoi heille perimisen arvalla: ja niiden majoissa antoi hän Israelin sukukunnat asua.

Men de fristet Gud, den Høieste, og var gjenstridige mot ham, og de aktet ikke på hans vidnesbyrd.

Mutta he kiusasivat ja vihoittivat korkian Jumalan, ja ei pitäneet hänen todistuksiansa.

De vek av og var troløse, som deres fedre, de vendte om, likesom en bue som svikter.

Vaan he palasivat takaperin ja petollisesti luopuivat pois niinkuin heidän isänsäkin: poikkesivat pois niinkuin hellinnyt joutsi.

Og de vakte hans harme med sine offerhauger og gjorde ham nidkjær med sine utskårne billeder.

Ja he vihoittivat hänen korkeuksillansa ja kehoittivat häntä epäjumalainsa kuvilla.

Gud hørte det og blev vred, og han blev såre kjed av Israel.

Ja kuin Jumala sen kuuli, niin hän närkästyi, ja hylkäsi kovin Israelin,

Og han forlot sin bolig i Silo, det telt han hadde opslått blandt menneskene.

Niin että hän luopui asuinsiastansa Silossa, siitä majasta, jonka hän ihmisten sekaan asetti,

Og han overgav sin styrke til fangenskap og sin herlighet i fiendens hånd.

Ja antoi heidän voimansa vankeuteen, ja heidän kauneutensa vihollisten käsiin.

Og han overgav sitt folk til sverdet og harmedes på sin arv.

Ja hän hylkäsi kansansa miekan alle, ja närkästyi perimistänsä vastaan.

Ild fortærte dets unge menn, og dets jomfruer fikk ingen brudesang.

Heidän parhaat nuorukaisensa kulutti tuli, ja heidän neitseensä ei tulleet häävirsillä kunnioitetuksi.

Dets prester falt for sverdet, og dets enker holdt ikke klagemål.

Heidän pappinsa kaatuivat miekalla; ja heidän leskensä ei itkeneet,

Da våknet Herren som en sovende, som en helt som jubler av vin.

Ja Herra heräsi niinkuin joku makaavainen, niinkuin joku väkevä luihkaaja viinan juomisesta,

Og han slo sine motstandere tilbake, påførte dem en evig skam.

Ja löi vihollistansa perävieriin, ja pani ijankaikkisen häpiän heidän päällensä,

Og han forkastet Josefs telt og utvalgte ikke Efra'ims stamme,

Ja heitti Josephin majan pois, ja ei valinnut Ephraimin sukukuntaa.

men han utvalgte Juda stamme, Sions berg som han elsket.

Vaan hän valitsi Juudan sukukunnan, Zionin vuoren, jota hän rakasti,

Og han bygget sin helligdom lik høie fjell, lik jorden, som han har grunnfestet for evig tid.

Ja rakensi pyhänsä korkialle, niinkuin ijankaikkisesti pysyväisen maan,

Og han utvalgte David, sin tjener, og tok ham fra fårehegnene;

Ja valitsi palveliansa Davidin, ja otti hänen lammashuoneesta.

fra de melkende får som han gikk bakefter, hentet han ham til å vokte Jakob, sitt folk, og Israel, sin arv.

Imettävistä lampaista haki hän hänen, että hän hänen kanssansa Jakobin kaitsis, ja Israelin hänen perimisensä.

Og han voktet dem efter sitt hjertes opriktighet og ledet dem med sin forstandige hånd.

Ja hän kaitsi heitä kaikella sydämensä vakuudella, ja hallitsi heitä kaikella ahkeruudella.