Job 7

הלא צבא לאנוש על ארץ וכימי שכיר ימיו׃

Eikö ihminen aina pidä oleman sodassa maan päällä; ja hänen päivänsä ovat niinkuin orjan päivät?

כעבד ישאף צל וכשכיר יקוה פעלו׃

Niinkuin palvelia halajaa varjoa, ja orja työnsä loppua,

כן הנחלתי לי ירחי שוא ולילות עמל מנו לי׃

Niin olen minä minulleni saanut turhat kuukaudet, ja minulla on monta murheellista yötä ollut.

אם שכבתי ואמרתי מתי אקום ומדד ערב ושבעתי נדדים עדי נשף׃

Kuin minä levätä panin, sanoin minä: Koskahan minä nousen? ja sitte lueskelen, koska ehtoo tullee: minä olen ravittu kävellyksistä hamaan pimeyteen asti.

לבש בשרי רמה וגיש עפר עורי רגע וימאס׃

Minun lihani on puetettu madoilla ja maan tomulla; minun nahkani on ahvettunut ja hyljätyksi tullut.

ימי קלו מני ארג ויכלו באפס תקוה׃

Minun päiväni ovat lentäneet nopiammasti pois kuin syöstävä ja kuluneet ilman viivytystä.

זכר כי רוח חיי לא תשוב עיני לראות טוב׃

Muista, että minun elämäni on tuuli, ja minun silmäni ei palaja hyvää näkemään.

לא תשורני עין ראי עיניך בי ואינני׃

Ja ei yksikään silmä, joka minun nyt näkee, pidä minua enempi näkemän. Sinun silmäs katsokoon minua, sitte minä hukun.

כלה ענן וילך כן יורד שאול לא יעלה׃

Pilvi raukee ja menee pois: niin myös se, joka menee alas hautaan, ei nouse jälleen,

לא ישוב עוד לביתו ולא יכירנו עוד מקמו׃

Eikä palaja jälleen huoneesensa, ei myös hänen siansa häntä enää tunne.

גם אני לא אחשך פי אדברה בצר רוחי אשיחה במר נפשי׃

Sentähden en minä estä suutani; minä puhun henkeni ahtaudessa, ja juttelen sieluni murheessa.

הים אני אם תנין כי תשים עלי משמר׃

Olenko minä meri eli valaskala, että sinä minun niin kätket?

כי אמרתי תנחמני ערשי ישא בשיחי משכבי׃

Kuin minä ajattelin: minun vuoteeni lohduttaa minun, ja minun kehtoni saattaa minulle levon, koska minä itselleni puhun;

וחתתני בחלמות ומחזינות תבעתני׃

Niin sinä peljätät minua unilla, ja kauhistat minua näyillä,

ותבחר מחנק נפשי מות מעצמותי׃

Että minun sieluni sois itsensä hirtetyksi, ja minun luuni kuolleiksi.

מאסתי לא לעלם אחיה חדל ממני כי הבל ימי׃

Minä kauhistun, enkä pyydä silleen elää: lakkaa minusta, sillä minun päiväni ovat turhat.

מה אנוש כי תגדלנו וכי תשית אליו לבך׃

Mikä on ihminen,ettäs hänen suurena pidät, ja panet hänen sydämees?

ותפקדנו לבקרים לרגעים תבחננו׃

Sinä etsit häntä joka päivä, ja koettelet häntä aina.

כמה לא תשעה ממני לא תרפני עד בלעי רקי׃

Miksi et minusta luovu, ja päästä minua, siihen asti että minä sylkeni nielisin?

חטאתי מה אפעל לך נצר האדם למה שמתני למפגע לך ואהיה עלי למשא׃

Minä olen syntiä tehnyt; mitä minun pitää sinulle tekemän, o sinä ihmisten vartia? miksis minun teit sinulles loukkaukseksi ja itselleni kuormaksi?

ומה לא תשא פשעי ותעביר את עוני כי עתה לעפר אשכב ושחרתני ואינני׃

Ja miksi et minun pahaa tekoani anna anteeksi ja ota pois minun vääryyttäni? Sillä nyt pitää minun makaaman mullassa: ja jos minua aamulla etsit, niin en minä enää ole.