Job 6

Niin Job vastasi ja sanoi:

Da tok Job til orde og sa:

Jos minun surkeuteni punnittaisiin, ja minun kärsimiseni yhtä haavaa laskettaisiin vaa´an päälle,

Gid min gremmelse blev veid, og min ulykke samtidig lagt på vekten!

Niin se olis raskaampi kuin santa meressä; sentähden ovat minun sanani nielletyt ylös.

For nu er den tyngre enn havets sand; derfor var mine ord tankeløse.

Sillä Kaikkivaltiaan nuolet ovat minussa, joiden myrkky särpää minun henkeni; ja Jumalan kauhistus tarkoittaa minua.

For den Allmektiges piler sitter i mig, og min ånd drikker deres gift; Guds redsler stiller sig op imot mig.

Huutaako metsä-aasi, kuin hänellä ruohoja on? ammuuko härkä, kuin hänellä on ruokaa?

Skriker vel et villesel midt i det grønne gress? Eller brøler en okse foran sitt fôr?

Syödäänkö mautointa ilman suolaa? eli maistaako valkuainen munan ruskuaisen ympäriltä?

Hvem vil ete det som det ingen smak er i, uten salt? Eller er det smak i eggehvite?

Jota minun sieluni ennen kuoitti, se on nyt minun ruokani minun kipuni tähden.

Det byr mig imot å røre ved det; det er for mig som utskjemt mat.

Jospa minun rukoukseni tapahtuis, ja Jumala antais minulle, mitä minä toivon!

Gid min bønn måtte bli hørt, og Gud vilde opfylle mitt håp!

Että Jumala tahtois ja löis minun rikki, ja päästäis kätensä särkemään minua;

Og måtte det behage Gud å knuse mig, å slippe løs sin hånd og avskjære min livstråd!

Niin olis minulla vielä sitte lohdutus, ja minä vahvistuisin sairaudessani, ellei hän säästäisi minua: en ole mitään kuitenkaan kieltänyt pyhän puhetta.

Da hadde jeg ennu en trøst, og jeg skulde springe av glede midt i den skånselløse smerte; for jeg har ikke fornektet den Helliges ord.

Mikä on minun väkeni, että minä voisin toivoa? ja mikä on minun loppuni, että minun sieluni vois kärsiväinen olla?

Hvad kraft har jeg, så jeg kunde holde ut, og hvad blir enden med mig, så jeg kunde være tålmodig?

Onko minun väkeni kivinen? eli minun lihani vaskinen?

Er da min kraft som stenens kraft? Eller er mitt kjøtt av kobber?

Ei ole minulla missään apua; ja minun saatuni on pois ajettu minulta.

Er jeg da ikke aldeles hjelpeløs? Er ikke all utsikt til frelse fratatt mig?

Joka ei osoita lähimmäisellensä laupiutta, hän hylkää Kaikkivaltiaan pelvon.

Den ulykkelige burde møte kjærlighet hos sin venn, selv om han opgir frykten for den Allmektige.

Minun veljeni ovat rikkoneet minua vastaan, niinkuin oja ja niinkuin väkevä virta ohitse menneet,

Men mine brødre har sviktet som en bekk, som strømmer hvis vann skyller over,

Jotka ovat kauhiat jäästä, ja jotka lumi peittää.

som er grumset av is, og som det skjuler sig sne i;

Kuin helle heitä ahdistaa, pitää heidän nääntymän, ja kuin palava on, pitää heidän katooman paikastansa.

men på den tid de treffes av solens glød, tørkes de ut; når det blir hett, svinner de bort.

Heidän polkunsa poikkeevat pois; he raukeevat tyhjään ja hukkuvat.

Karavaner som er på veien til dem, bøier av; de drar op i ørkenen og omkommer.

He katsoivat Temanin tietä, rikkaan Arabian polkuja he toivoivat.

Temas karavaner speidet efter dem, Sjebas reisefølger satte sitt håp til dem;

Mutta heidän pitää häpiään tuleman, ratki surutoinna ollessansa; ja heidän pitää häpeemän siihen tultuansa.

de blev til skamme, fordi de stolte på dem; de kom dit og blev skuffet.

Sillä ette nyt mitään ole; ja että te näette surkeuden, pelkäätte te.

Således er I nu blitt til intet; I ser ulykken og blir redde.

Olenko minä sanonut: Tuokaat minulle! eli antakaat minun edestäni lahjoja teidän tavarastanne?

Har jeg vel bedt eder at I skulde gi mig noget eller bruke noget av eders gods til beste for mig,

Ja pelastakaat minua vihollisten kädestä, ja vapahtakaat minua tyrannein käsistä?

at I skulde frelse mig av fiendens hånd og løskjøpe mig fra voldsmenn?

Opettakaat minua, minä olen ääneti, ja jota en minä tiedä, niin neuvokaat minua.

Lær mig, så skal jeg tie, og vis mig hvori jeg har faret vill!

Kuinka vahvat ovat oikeuden puheet? kuka teissä on se, joka sitä laittaa taitaa?

Hvor kraftige er ikke rettsindige ord! Men hvad gagn er det i en refselse fra eder?

Te ajattelette sanoja, ainoastaan nuhdellaksenne, ja teette sanoillanne epäileväisen mielen.

Tenker I på å refse ord? Ord av en fortvilet mann hører jo vinden til.

Te karkaatte köyhän orvon päälle, ja kaivatte lähimmäisellenne kuoppaa.

Endog om en farløs kunde I kaste lodd og kjøpslå om eders venn.

Mutta että te nyt tahdotte, niin katsokaat minun päälleni, jos minä teidän edessänne valhettelen.

Men gjør nu så vel å se på mig! Skulde jeg vel ville lyve eder midt op i ansiktet?

Palatkaat nyt, olkoon pois vääryys: Tulkaat jälleen; minun vastaukseni pitää oikia oleman.

Vend om, la det ikke skje urett! Vend om, jeg har ennu rett i dette.

Onko minun kielessäni vääryyttä? eikö minun suulakeni ymmärrä vaivoja?

Er det urett på min tunge, eller skulde min gane ikke merke hvad som er ondt?