Psalms 77

Asaphin Psalmi, Jedutunin edestä, edelläveisaajalle. Minä huudan äänelläni Jumalaa: Jumalaa minä huudan, ja hän kuultelee minua.

Ki te tino kaiwhakatangi, ki a Ierutunu. He himene na Ahapa. Ki te Atua toku reo, e karanga nei ahau, ki te Atua toku reo, a tera e tahuri mai tona taringa ki ahau.

Minun hätä-ajallani etsin minä Herraa: minun käteni on yöllä ojettu, ja ei lakkaa; sillä ei minun sieluni salli itseänsä lohduttaa.

I rapu ahau ki te Ariki i te ra o toku pouri: maro tonu toku ringa i te po, kihai ano i pepeke; kihai toku wairua i pai kia whakamarietia.

Minä ajattelen tosin Jumalan päälle, olen kuitenkin murheissani: minä tutkin, ja henkeni on sittekin ahdistuksessa, Sela!

E mahara ana ahau ki te Atua, a e pouri ana: kei te whakaaroaro, a ngaro iho toku wairua. (Hera.

Sinä pidät minun silmäni, että he valvovat: minä olen niin voimatoin, etten minä voi puhua.

E puritia ana e koe oku kanohi kia mataara tonu; he pouri ahau, te ahei te korero.

Minä ajattelen vanhoja aikoja, entisiä vuosia:

Ka hoki oku whakaaro ki nga ra onamata, ki nga tau o tua iho.

Minä muistan yöllä minun kantelettani: minä puhun sydämelleni, ja minun henkeni tutkii:

E whakamahara ana ahau ki taku waiata i te po, e korerorero ana ki toku ngakau e rapurapu ana toku wairua.

Heittäneekö Jumala pois ijankaikkisesti, ja ei yhtään armoa silleen osoittane?

Tera ranei te Ariki e panga tonu ake ake? A heoi ano ranei ana manakohanga mai?

Puuttuneeko hänen laupiutensa ijankaikkisesti, ja olleeko lupauksella jo loppu suvusta sukuhun?

Kua kahore ranei tana mahi tohu mo ake tonu atu? Kua whati ranei tana kupu a ake ake?

Onko Jumala unohtanut olla armollinen? ja sulkenut laupiutensa vihan tähden? Sela!

Kua wareware ranei te Atua ki te atawhai? Kua riri ranei ia, a tutakina atu ana e ia tona aroha? (Hera.

Minä sanoin: se on minun heikkouteni; mutta Ylimmäisen oikia käsi voi kaikki muuttaa.

Na ka mea ahau, Ko toku ngoikore tenei: otira ka mahara ahau ki nga tau o te ringa matau o te Runga Rawa.

Sentähden minä muistan Herran töitä, ja minä ajattelen entisiä ihmeitäs,

Ka mahara ahau ki nga mahi a Ihowa; ae ra, ka mahara ahau ki au mea whakamiharo o tua iho.

Ja puhun kaikista sinun töistäs, ja sanon sinun teoistas.

Ka whakaaro hoki ahau ki au meatanga katoa, ka purakau ki au mahi.

Jumala, sinun ties on pyhä: kussa on niin väkevää Jumalaa kuin sinä Jumala?

E te Atua, kei te wahi tapu tou ara: ko wai te atua nui hei rite ki te Atua?

Sinä olet se Jumala, joka ihmeitä tekee: sinä osoitit voimas kansain seassa.

Ko koe te Atua e mahi nei i nga mea whakamiharo: kua whakapuakina e koe tou kaha i waenganui o nga iwi.

Sinä lunastit sinun kansas käsivarrellas, Jakobin ja Josephin lapset, Sela!

Hokona ana e tou ringa tau iwi, nga tama a Hakopa raua ko Hohepa. (Hera.

Vedet näkivät sinun, Jumala, vedet näkivät sinun ja vapisivat, ja syvyydet pauhasivat,

I kite nga wai i a koe, e te Atua i kite nga wai i a koe, mataku ana: i oho ano nga rire.

Paksut pilvet kaasivat vettä, pilvet jylisivät ja nuolet lensivät sekaan.

Ringihia ana he wai e nga kapua, puaki ana te haruru o nga rangi: rererere ana au pere.

Se jylisi taivaassa, ja sinun leimaukses välkkyi maan piirin päälle: maa liikkui ja värisi siitä.

I roto i te awhiowhio te haruru o tau whatitiri: marama noa te ao i nga uira; wiri ana te whenua, oioi ana.

Sinun ties oli meressä, ja sinun polkus olivat suurissa vesissä, ja ei sinun jälkiäs kenkään tuntenut.

I te moana tou ara, i nga wai nui tou huarahi, e kore ano e kitea ou takahanga.

Sinä veit kansas niinkuin lammaslauman, Moseksen ja Aaronin kautta.

He mea arahi e koe tau iwi ano he kahui, ara e te ringa o Mohi raua ko Arona.