Psalms 78

Asaphin opetus. Kuule, kansani, minun lakini: kallistakaat korvanne minun suuni sanoihin.

He Makiri na Ahapa. Kia anga mai te taringa, e toku iwi, ki taku ture: tahuri mai o koutou taringa ki nga kupu a toku mangai.

Minä avaan suuni sananlaskuun, ja vanhat tapaukset mainitsen,

Ka puaki te kupu whakarite i toku mangai, ka korerotia e ahau nga mea ngaro onamata:

Jotka me kuulleet olemme ja tiedämme, ja meidän isämme meille jutelleet ovat,

I rongo nei, i matau nei tatou, i korero ai hoki o tatou matua ki a tatou.

Ettemme sitä salaisi heidän lapsiltansa, jälkeentulevaiselta sukukunnalta, julistain Herran kiitoksia, ja hänen voimaansa ja ihmeitänsä, jotka hän on tehnyt.

E kore e huna e matou i a ratou tamariki: me whakaatu ki to muri whakatupuranga nga whakamoemiti ki a Ihowa, me tona kaha, me ana mahi whakamiharo i mea ai ia.

Hän sääsi todistuksen Jakobissa, ja antoi lain Israelissa, jonka hän käski meidän isäimme opettaa lapsillensa,

Kua pumau hoki i a ia he whakaaturanga i roto i a Hakopa, kua takoto he ture i roto i a Iharaira: a whakahaua mai ana e ia o tatou tupuna, kia whakaakona ki a ratou tamariki.

Että vastatulevaiset oppisivat, ja lapset, jotka vielä syntyvät: kuin he kasvavat, että hekin myös ilmoittaisivat lapsillensa;

Kia matauria ai e to muri whakatupuranga, e nga tamariki e whanau, e ara ake a mua: mo ta ratou whakaatu ki a ratou tamariki.

Että he panisivat toivonsa Jumalaan ja ei unohtaisi Jumalan tekoja, vaan pitäisivät hänen käskynsä,

Kia u ai ta ratou tumanako ki te Atua, kei wareware hoki ki nga mahi a te Atua: engari kia mau ki ana whakahau.

Ja ei olisi niinkuin heidän isänsä, vastahakoinen ja kankia suku, joka ei vahvistanut sydäntänsä, ja heidän henkensä ei riippunut uskollisesti Jumalassa;

Kei rite hoki ki o ratou tupuna, ki te whakatupuranga whakakeke, tutu, ki te whakatupuranga kihai nei i whakatikatika i to ratou ngakau, kihai hoki i u to ratou wairua ki te Atua.

Niinkuin Ephraimin lapset, sota-aseilla varustetut joutsimiehet, pakenivat sodan ajalla.

He hunga mau patu nga tama a Eparaima, he hunga hapai kopere, heoi tahuri ana ratou i te ra o te tatauranga.

Ei he pitäneet Jumalan liittoa, ja ei vaeltaneet hänen laissansa.

Kihai i puritia e ratou te kawenata a te Atua; kihai ano i pai ki te haere i tana ture;

Ja he unohtivat hänen tekonsa ja ihmeensä, jotka hän heille osottanut oli.

Heoi, kua wareware ki ana mahi, me ana mea whakamiharo i whakakitea e ia ki a ratou.

Heidän isäinsä edessä teki hän ihmeitä, Egyptin maassa, Zoanin kedolla.

He mea whakamiharo ana mahi i te aroaro o o ratou tupuna, i te whenua o Ihipa, i te parae o Toana.

Hän halkasi meren ja vei heitä sen lävitse, ja asetti vedet niinkuin roukkion.

Tapahia ana e ia te moana, a meinga ana ratou kia whiti: tu ake i a ia nga wai ano he puranga.

Ja hän talutti heitä yli päivää pilvellä, yli yötä tulen valolla.

He mea arahi ratou e ia i te awatea ki te kapua: i te roa hoki o te po ki te marama o te ahi.

Hän halkasi kalliot korvessa, ja juotti heitä vedellä yltäkyllä.

I wahia e ia nga kohatu i te koraha; a me te mea no nga rire nui tana wai hei inu ma ratou.

Ja hän laski ojat vuotamaan kalliosta, niin että vedet siitä vuosivat niinkuin virrat.

Puta mai ana i a ia he awa i roto i te kamaka: meinga ana nga wai kia heke, ano he waipuke.

Ja vielä he sittenkin syntiä tekivät häntä vastaan, ja vihoittivat korkeimman korvessa.

Heoi ka hara ano ratou ki a ia: whakatoi ana ki te Runga Rawa i te koraha.

He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä, anoen ruokaa sielullensa.

Na kei te whakamatautau to ratou ngakau i te Atua, kei te inoi kai ma to ratou hiahia.

He puhuivat Jumalaa vastaan ja sanoivat: voineeko Jumala valmistaa pöydän korvessa?

I korero kino ano ratou ki te Atua, i mea; E ahei ranei i te Atua te taka he tepu ki te koraha?

Katso, kyllä tosin hän kallioon löi, ja vedet vuosivat, ja ojat juoksivat; mutta voineeko hän myös leipää antaa, eli kansallensa lihaa toimittaa?

Nana, ko tana patunga i te kohatu, ka pakaru mai te wai, a puke ana nga awa: e taea ano ranei e ia te homai taro, e pae ranei i a ia he kikokiko ma tana iwi?

Kuin Herra sen kuuli, vihastui hän: ja tuli sytytettiin Jakobissa, ja julmuus tuli Israelin päälle,

Na ko te rongonga o Ihowa, na ka riri: a toro ana te kapura ki a Hakopa, puta ake ana te riri ki a Iharaira;

Ettei he uskoneet Jumalan päälle, ja ei uskaltaneet hänen apuunsa.

Mo ratou kihai i whakapono ki te Atua, kihai ano i whakawhirinaki ki tana whakaoranga.

Ja hän käski pilviä ylhäältä, ja avasi taivaan ovet,

Nana nei hoki i whakahau nga kapua i runga, i whakatuwhera nga tatau o te rangi.

Ja antoi sataa heille mannaa syödäksensä, ja antoi heille taivaan leipää.

A whakauaina iho te mana ki runga ki a ratou hei kai; homai ana hoki e ia te witi o te rangi ma ratou.

He söivät väkeväin leipää: hän lähetti heille kyllä ruokaa ravinnoksi.

Kai ana te tangata i ta te anahera kai: i tukua e ia he kai ma ratou, a makona noa.

Hän antoi itätuulen puhaltaa taivaan alla, ja väkevyydellänsä kehoitti hän etelätuulen,

I whakaohokia e ia te marangai i te rangi: i takina ano te tonga e tona kaha.

Ja antoi sataa, niinkuin tomua, lihaa heille, ja lintuja niinkuin santaa meressä,

A whakauaina iho e ia te kikokiko ki a ratou ano he puehu; he manu whai pakau ano he one no te moana.

Ja salli langeta keskelle heidän leiriänsä, joka paikassa kuin he asuivat.

A whakangahorotia iho e ia ki waenganui i to ratou puni: ki o ratou nohoanga a tawhio noa.

Niin he söivät ja yltäkyllä ravittiin: ja hän antoi heille heidän himonsa,

Na kai ana ratou, tino makona; i tukua hoki e ia ki a ratou ta ratou i hiahia ai:

Kuin ei he vielä lakanneet himoitsemasta, ja ruoka oli vielä heidän suussansa,

Kihai ratou i ngaruru ki ta ratou i hiahia ai; a i roto tonu ta ratou kai i o ratou mangai,

Tuli Jumalan viha heidän päällensä, ja tappoi jaloimmat heidän seastansa, ja parahimmat Israelissa hän maahan löi.

Na ka pa te riri o te Atua ki a ratou, a patua iho e ia te hunga tetere o ratou; piko ana i a ia nga taitamariki o Iharaira.

Mutta vielä sittenkin kaikissa näissä he syntiä tekivät ja ei uskoneet hänen ihmeitänsä.

Ahakoa pa katoa tenei, i hara ano ratou, kihai ano i whakapono ki ana mahi whakamiharo.

Sentähden lopetti hän heidän päivänsä turhuudessa, ja heidän vuotensa kiiruhtain.

I whakapaua ai e ia o ratou ra ki te horihori, o ratou tau ki te potatutatu.

Kuin hän heitä tappoi, etsivät he häntä: ja he palasivat ja tulivat varhain Jumalan tykö,

Ka patua ratou e ia, na, ka rapu ratou i a ia, a ka hoki, ka ui wawe ki te Atua.

Ja muistelivat, että Jumala on heidän turvansa, ja Jumala korkein heidän lunastajansa.

Ka mahara hoki ko te Atua to ratou kohatu, ko te Atua, ko te Runga Rawa, to ratou kaihoko.

Ja he puhuivat hänelle ulkokullaisesti suullansa, ja valehtelivat hänelle kielellänsä.

Otiia kei te patipati o ratou mangai ki a ia, a teka ana o ratou arero ki a ia.

Mutta heidän sydämensä ei ollut oikia hänen puoleensa, ja ei he pitäneet uskollisesti hänen liittoansa.

Kihai hoki to ratou ngakau i tika ki a ia; kihai ano ratou i u ki tana kawenata.

Mutta hän oli armollinen, ja antoi pahat teot anteeksi, ja ei hukuttanut heitä; ja hän käänsi pois usein vihansa, ettei hän laskenut kaikkea vihaansa menemään.

Ko tana ia, he aroha; hipokina ana e ia te he, kihai ano i whakangaro: ae ra, he maha ana whakahokinga iho i tona riri, a kihai i oho katoa tona riri.

Sillä hän muisti heidän lihaksi, tuuleksi, joka menee pois ja ei palaja.

I mahara hoki ia he kikokiko nei ratou: he hau e pahure atu ana, a e kore e hoki mai.

Kuinka usein he vihoittivat hänen korvessa ja kehoittivat hänen erämaassa?

Ano te tini o a ratou whakatoinga i a ia i te koraha, o a ratou whakapouritanga i a ia i te tahora!

Ja he kiusasivat taas Jumalaa joka aika, ja laittivat pyhää Israelissa.

Hoki whakamuri ana ratou, whakamatautau ana i te Atua: whakatoia ana e ratou te Mea Tapu o Iharaira.

Ei he muistaneet hänen kättänsä sinä päivänä, jona hän lunasti heitä vihollisista:

Kihai ratou i mahara ki tona ringa, ki te ra i whakaorangia ai ratou e ia i te hoariri;

Niinkuin hän oli merkkinsä Egyptissä tehnyt, ja ihmeensä Zoanin kedolla,

Ki tana meatanga i ana tohu ki Ihipa, i ana merekara ki te parae o Toana;

Koska hän heidän virtansa vereksi muutti, ettei he ojistansa taitaneet juoda:

I puta ke ai i a ia o ratou awa hei toto, me o ratou manga wai, te inu ai ratou.

Koska hän turilaat heidän sekaansa lähetti, jotka heitä söivät, ja sammakot, jotka heitä hukuttivat;

I tonoa ai e ia he huihuinga namu ki a ratou, a pau iho ratou; he poroka, i huna ai ratou.

Ja antoi heidän tulonsa ruohomadoille, ja heidän työnsä heinäsirkoille;

A hoatu ana e ia o ratou hua ki te moka; me to ratou mauiui ki te mawhitiwhiti.

Koska hän rakeilla heidän viinapuunsa löi, ja heidän metsäfikunansa jääkivillä;

Whakamatea ana e ia a ratou waina ki te whatu, a ratou rakau hikamora ki te haupapa.

Koska hän löi heidän karjansa rakeilla, ja heidän laumansa pitkäisen tulella;

Tukua ana e ia a ratou kararehe ma te whatu, a ratou kahui ma nga uira.

Hän lähetti heidän päällensä vihansa, närkästyksen, julmuuden ja ahdistuksen, pahain enkelien lähettämisellä;

I tukua whakareretia e ia ki a ratou tona riri, aritarita, weriweri, me te raruraru; he whakaeke na nga anahera kino.

Hän päästi vihansa heidän sekaansa, ja ei päästänyt heidän sielujansa kuolemasta, ja heidän eläimensä rutolla kuoletti;

A whakatikaia ana e ia he ara mo tona riri; kihai i tohungia to ratou wairua kei mate: otiia tukua ana e ia to ratou ora ki te mate uruta.

Koska hän kaikki esikoiset löi Egyptissä, ensimäiset perilliset Hamin majoissa,

Na patua iho e ia nga matamua i Ihipa, te muanga o to ratou kaha i nga teneti o Hama.

Ja antoi kansansa vaeltaa niinkuin lampaat, ja vei heidät niinkuin lauman korvessa,

Otira arahina ana e ia ana ake tangata ano he hipi; whakahaerea ana ratou e ia i te koraha ano he kahui.

Ja saatti heitä turvallisesti, ettei he peljänneet; vaan heidän vihollisensa peitti meri.

Na ka arahina marietia ratou e ia, te wehi ratou: ko o ratou hoariri ia taupokina iho e te moana.

Ja hän vei heitä pyhänsä rajoihin, tämän vuoren tykö, jonka hänen oikia kätensä saanut oli.

Na ka kawea ratou e ia ki te rohe o tona wahi tapu, ki tenei maunga, i hokona nei e tona matau.

Ja hän ajoi pois heidän edestänsä pakanat, ja jakoi heille perimisen arvalla: ja niiden majoissa antoi hän Israelin sukukunnat asua.

Peia ana e ia nga tauiwi i to ratou aroaro: a wehea ana e ia he kainga mo ratou ki te aho, whakanohoia iho nga hapu o Iharaira ki o ratou teneti.

Mutta he kiusasivat ja vihoittivat korkian Jumalan, ja ei pitäneet hänen todistuksiansa.

Heoi ka whakamatauria, ka whakatoia e ratou te Atua, te Runga Rawa; kihai hoki i mau ki ana whakaaturanga;

Vaan he palasivat takaperin ja petollisesti luopuivat pois niinkuin heidän isänsäkin: poikkesivat pois niinkuin hellinnyt joutsi.

A hoki whakamuri ana, mahi hianga ana, pera ana me o ratou matua: parori ke ana ratou, he pera me te kopere tinihanga.

Ja he vihoittivat hänen korkeuksillansa ja kehoittivat häntä epäjumalainsa kuvilla.

Na ko o ratou wahi tiketike hei whakapataritari i a ia; ko o ratou whakapakoko hei mea i a ia kia hae.

Ja kuin Jumala sen kuuli, niin hän närkästyi, ja hylkäsi kovin Israelin,

I te rongonga o te Atua, ka riri, ka tino whakarihariha hoki ki a Iharaira.

Niin että hän luopui asuinsiastansa Silossa, siitä majasta, jonka hän ihmisten sekaan asetti,

A mahue ake i a ia te tapenakara a Hiro, te teneti i whakaturia e ia ki waenganui i nga tangata;

Ja antoi heidän voimansa vankeuteen, ja heidän kauneutensa vihollisten käsiin.

A tukua ana e ia tona kaha hei whakarau, tona kororia ki te ringa o te hoariri.

Ja hän hylkäsi kansansa miekan alle, ja närkästyi perimistänsä vastaan.

I tukua atu ano e ia tana iwi ma te hoari; a i riri ki tona kainga tupu.

Heidän parhaat nuorukaisensa kulutti tuli, ja heidän neitseensä ei tulleet häävirsillä kunnioitetuksi.

Pau ake a ratou taitama i te ahi; kihai ano a ratou kotiro i marenatia.

Heidän pappinsa kaatuivat miekalla; ja heidän leskensä ei itkeneet,

I hinga o ratou tohunga i te hoari; kihai hoki i tangi a ratou pouaru.

Ja Herra heräsi niinkuin joku makaavainen, niinkuin joku väkevä luihkaaja viinan juomisesta,

Na ka maranga te Ariki ano ko tetahi i te moe, me te tangata kaha e hamama ana i te waina.

Ja löi vihollistansa perävieriin, ja pani ijankaikkisen häpiän heidän päällensä,

A patua iho e ia a muri o ona hoariri, meinga ana ratou e ia hei taunutanga mo ake tonu atu.

Ja heitti Josephin majan pois, ja ei valinnut Ephraimin sukukuntaa.

I whakakahore ano ia ki te teneti a Hohepa: a kihai i whiriwhiri i te hapu o Eparaima;

Vaan hän valitsi Juudan sukukunnan, Zionin vuoren, jota hän rakasti,

Heoi ko te hapu o Hura tana i whiriwhiri ai, ko Maunga Hiona tana i aroha ai.

Ja rakensi pyhänsä korkialle, niinkuin ijankaikkisesti pysyväisen maan,

A whakaturia ana e ia tona wahi tapu kia pera me nga wahi teitei; me te whenua i whakapumautia e ia mo ake tonu atu.

Ja valitsi palveliansa Davidin, ja otti hänen lammashuoneesta.

I whiriwhiria ano e ia a Rawiri, tana pononga: he mea tango nana i nga kainga hipi:

Imettävistä lampaista haki hän hänen, että hän hänen kanssansa Jakobin kaitsis, ja Israelin hänen perimisensä.

Mauria ana mai e ia i te whai i nga hipi whaereere, hei whangai i a Hakopa, i tana iwi, i a Iharaira hoki, i tona kainga tupu.

Ja hän kaitsi heitä kaikella sydämensä vakuudella, ja hallitsi heitä kaikella ahkeruudella.

A rite tonu ki te tapatahi o tona ngakau tana whangai i a ratou: he arahi mohio hoki ta tona ringa i a ratou.