Job 6

Niin Job vastasi ja sanoi:

Na ka whakautu a Hopa, ka mea,

Jos minun surkeuteni punnittaisiin, ja minun kärsimiseni yhtä haavaa laskettaisiin vaa´an päälle,

Aue, me i ata paunatia toku mamae, me i huihuia, me i whakairihia toku aitua ki te pauna!

Niin se olis raskaampi kuin santa meressä; sentähden ovat minun sanani nielletyt ylös.

Na inaianei taimaha ake i te onepu o te moana: heoi he ohorere rawa aku kupu.

Sillä Kaikkivaltiaan nuolet ovat minussa, joiden myrkky särpää minun henkeni; ja Jumalan kauhistus tarkoittaa minua.

Kei roto hoki i ahau nga pere a te Kaha Rawa, inumia ake e toku wairua to ratou paihana: rarangi tonu mai nga whakawehi a te Atua hei hoariri moku.

Huutaako metsä-aasi, kuin hänellä ruohoja on? ammuuko härkä, kuin hänellä on ruokaa?

E tangi ano ranei te kaihe mohoao i te mea kei te tarutaru ia? e tangi ano ranei te kau i te mea e kai ana?

Syödäänkö mautointa ilman suolaa? eli maistaako valkuainen munan ruskuaisen ympäriltä?

E taea ranei te kai, te mea kahore nei ona ha, ki te kahore he tote? He reka ranei te whakakahukahu o te hua manu?

Jota minun sieluni ennen kuoitti, se on nyt minun ruokani minun kipuni tähden.

Hore rawa toku wairua e mea kia pa atu ki ena; to ratou rite ki ahau kei te kai whakarihariha.

Jospa minun rukoukseni tapahtuis, ja Jumala antais minulle, mitä minä toivon!

Aue, me i riro mai taku i tono ai, me i homai e te Atua taku e tumanako nei!

Että Jumala tahtois ja löis minun rikki, ja päästäis kätensä särkemään minua;

Me i pai hoki te Atua kia whakangaromia ahau, kia tukua mai tona ringa hei hatepe i ahau!

Niin olis minulla vielä sitte lohdutus, ja minä vahvistuisin sairaudessani, ellei hän säästäisi minua: en ole mitään kuitenkaan kieltänyt pyhän puhetta.

Penei kua ai ano he whakamarie moku; ae, ka tino hari ahau ki te mamae, kahore nei e tohu i ahau: kihai hoki nga kupu a te Mea Tapu i huna e ahau.

Mikä on minun väkeni, että minä voisin toivoa? ja mikä on minun loppuni, että minun sieluni vois kärsiväinen olla?

He aha toku kaha, e tatari ai ahau? He aha hoki toku mutunga, e whakamanawanui ai ahau?

Onko minun väkeni kivinen? eli minun lihani vaskinen?

He kaha kohatu ranei toku kaha? He parahi ranei oku kikokiko?

Ei ole minulla missään apua; ja minun saatuni on pois ajettu minulta.

Ehara ranei i te mea kahore he awhina moku i roto i ahau, a kua oti te ngoi te pei i roto i ahau?

Joka ei osoita lähimmäisellensä laupiutta, hän hylkää Kaikkivaltiaan pelvon.

Ko te tangata e ngoikore ana te ngakau kia puta mai te aroha o tona hoa ki a ia, ahakoa kua mahue i a ia te wehi i te Kaha Rawa.

Minun veljeni ovat rikkoneet minua vastaan, niinkuin oja ja niinkuin väkevä virta ohitse menneet,

He mahi tinihanga ta oku teina, he pera me ta te awa; rere ana ratou ano he waipuke awaawa,

Jotka ovat kauhiat jäästä, ja jotka lumi peittää.

Kua mangu nei i te hukapapa, ngaro ana te hukarere i roto.

Kuin helle heitä ahdistaa, pitää heidän nääntymän, ja kuin palava on, pitää heidän katooman paikastansa.

I te wa e mahana ai, ka memeha atu; i te weraweratanga, moti iho ratou i to ratou wahi.

Heidän polkunsa poikkeevat pois; he raukeevat tyhjään ja hukkuvat.

Ka peka ke nga tira e haere ana ra reira; riro ana ki te kore, a ngaro iho.

He katsoivat Temanin tietä, rikkaan Arabian polkuja he toivoivat.

Tirotirohia ana e nga tira o Tema; taria atu ana e nga tangata haere o Hepa.

Mutta heidän pitää häpiään tuleman, ratki surutoinna ollessansa; ja heidän pitää häpeemän siihen tultuansa.

Whakama ana ratou mo ratou i whakamanawa atu ki reira; te taenga ki aua awa, kanakana kau ana.

Sillä ette nyt mitään ole; ja että te näette surkeuden, pelkäätte te.

Na he kahore noa iho koutou; ka kite koutou i te mea whakamataku, a ka wehi.

Olenko minä sanonut: Tuokaat minulle! eli antakaat minun edestäni lahjoja teidän tavarastanne?

I mea ranei ahau, Homai ki ahau? He hakari ranei maku e homai i o koutou rawa?

Ja pelastakaat minua vihollisten kädestä, ja vapahtakaat minua tyrannein käsistä?

I mea ranei, whakaorangia ahau i te ringa o te hoariri? Hokona ahau i roto i te ringa o te kaitukino?

Opettakaat minua, minä olen ääneti, ja jota en minä tiedä, niin neuvokaat minua.

Whakaakona ahau, a ka whakarongo puku ahau; whakaaturia ki ahau te mea i he ai ahau.

Kuinka vahvat ovat oikeuden puheet? kuka teissä on se, joka sitä laittaa taitaa?

Ano te kaha o nga kupu tika! Ko te aha ia te riria ana e a koutou kupu?

Te ajattelette sanoja, ainoastaan nuhdellaksenne, ja teette sanoillanne epäileväisen mielen.

E mea ana ranei koutou kia riria nga kupu? he hau kau nei hoki nga korero a te tangata kua pau ona whakaaro.

Te karkaatte köyhän orvon päälle, ja kaivatte lähimmäisellenne kuoppaa.

Ae ra, e mea ana koutou ki te maka rota mo nga pani, ki te mea i to koutou hoa hei taonga hokohoko.

Mutta että te nyt tahdotte, niin katsokaat minun päälleni, jos minä teidän edessänne valhettelen.

Na whakaae mai, titiro mai ki ahau; he pono hoki e kore ahau e korero teka ki to koutou kanohi.

Palatkaat nyt, olkoon pois vääryys: Tulkaat jälleen; minun vastaukseni pitää oikia oleman.

Tena ra, tahuri mai; kaua hoki te he e waiho; ina, tahuri mai, he tika hoki taku take.

Onko minun kielessäni vääryyttä? eikö minun suulakeni ymmärrä vaivoja?

He he koia kei toku arero? e kore ranei toku hinengaro e mohio ki nga mea whanoke?