Job 17

Minun henkeni on heikko, minun päiväni ovat lyhetyt, ja hauta on käsissä.

My breath is corrupt, my days are extinct, the graves are ready for me.

En minä ketäkään pettänyt, ja kuitenkin minun silmäni täytyy olla murheessa.

Are there not mockers with me? and doth not mine eye continue in their provocation?

Nyt siis taivuta sinus, ja ole itse minun takaukseni! kukas muu olis, joka minua takais?

Lay down now, put me in a surety with thee; who is he that will strike hands with me?

Ymmärryksen olet sinä heidän sydämistänsä kätkenyt, sentähden et sinä korota heitä.

For thou hast hid their heart from understanding: therefore shalt thou not exalt them.

Hän kerskaa ystävillensä saaliistansa, mutta hänen lastensa silmät pitää vaipuman.

He that speaketh flattery to his friends, even the eyes of his children shall fail.

Hän on minun pannut sananlaskuksi kansain sekaan, ja ääniksi heidän keskellensä.

He hath made me also a byword of the people; and aforetime I was as a tabret.

Minun silmäni ovat pimenneet minun suruni tähden, ja kaikki minun jäseneni ovat niinkuin varjo.

Mine eye also is dim by reason of sorrow, and all my members are as a shadow.

Tästä hurskaat hämmästyvät, ja viattomat asettavat heitänsä ulkokullatuita vastaan.

Upright men shall be astonied at this, and the innocent shall stir up himself against the hypocrite.

Hurskas pysyy tielIänsä: ja jolla on puhtaat kädet, se pysyy vahvana.

The righteous also shall hold on his way, and he that hath clean hands shall be stronger and stronger.

Kääntäkäät siis teitänne kaikki ja tulkaat nyt: en minä kuitenkaan löydä yhtään taitavaa teidän seassanne.

But as for you all, do ye return, and come now: for I cannot find one wise man among you.

Minun päiväni ovat kuluneet: minun aivoitukseni ovat hajoitetut, jotka minun sydämessäni olivat,

My days are past, my purposes are broken off, even the thoughts of my heart.

Ja ovat yöstä päivän, ja valkeuden pimeydestä tehneet.

They change the night into day: the light is short because of darkness.

Ja ehkä minä kauvan odottaisin, niin on kuitenkin hauta minun huoneeni, ja minä olen vuoteeni pimeydessä tehnyt.

If I wait, the grave is mine house: I have made my bed in the darkness.

Mätänemisen minä kutsuin isäkseni, ja madot äidikseni ja sisarekseni.

I have said to corruption, Thou art my father: to the worm, Thou art my mother, and my sister.

Kussa on nyt minun odottamiseni? ja kuka ottaa minun toivostani vaarin?

And where is now my hope? as for my hope, who shall see it?

Hautaan se menee, ja makaa minun kanssani mullassa.

They shall go down to the bars of the pit, when our rest together is in the dust.