Job 6

Niin Job vastasi ja sanoi:

Maar Job antwoordde en zeide:

Jos minun surkeuteni punnittaisiin, ja minun kärsimiseni yhtä haavaa laskettaisiin vaa´an päälle,

Och, of mijn verdriet recht gewogen wierd, en men mijn ellende samen in een weegschaal ophief!

Niin se olis raskaampi kuin santa meressä; sentähden ovat minun sanani nielletyt ylös.

Want het zou nu zwaarder zijn dan het zand der zeeën; daarom worden mijn woorden opgezwolgen.

Sillä Kaikkivaltiaan nuolet ovat minussa, joiden myrkky särpää minun henkeni; ja Jumalan kauhistus tarkoittaa minua.

Want de pijlen des Almachtigen zijn in mij, welker vurig venijn mijn geest uitdrinkt; de verschrikkingen Gods rusten zich tegen mij.

Huutaako metsä-aasi, kuin hänellä ruohoja on? ammuuko härkä, kuin hänellä on ruokaa?

Rochelt ook de woudezel bij het jonge gras? Loeit de os bij zijn voeder?

Syödäänkö mautointa ilman suolaa? eli maistaako valkuainen munan ruskuaisen ympäriltä?

Wordt ook het onsmakelijke gegeten zonder zout? Is er smaak in het witte des dooiers?

Jota minun sieluni ennen kuoitti, se on nyt minun ruokani minun kipuni tähden.

Mijn ziel weigert uw woorden aan te roeren; die zijn als mijn laffe spijze.

Jospa minun rukoukseni tapahtuis, ja Jumala antais minulle, mitä minä toivon!

Och, of mijn begeerte kwame, en dat God mijn verwachting gave;

Että Jumala tahtois ja löis minun rikki, ja päästäis kätensä särkemään minua;

En dat het Gode beliefde, dat Hij mij verbrijzelde, Zijn hand losliet, en een einde met mij maakte!

Niin olis minulla vielä sitte lohdutus, ja minä vahvistuisin sairaudessani, ellei hän säästäisi minua: en ole mitään kuitenkaan kieltänyt pyhän puhetta.

Dat zou nog mijn troost zijn, en zou mij verkwikken in den weedom, zo Hij niet spaarde; want ik heb de redenen des Heiligen niet verborgen gehouden.

Mikä on minun väkeni, että minä voisin toivoa? ja mikä on minun loppuni, että minun sieluni vois kärsiväinen olla?

Wat is mijn kracht, dat ik hopen zou? Of welk is mijn einde, dat ik mijn leven verlengen zou?

Onko minun väkeni kivinen? eli minun lihani vaskinen?

Is mijn kracht stenen kracht? Is mijn vlees staal?

Ei ole minulla missään apua; ja minun saatuni on pois ajettu minulta.

Is dan mijn hulp niet in mij, en is de wijsheid uit mij verdreven?

Joka ei osoita lähimmäisellensä laupiutta, hän hylkää Kaikkivaltiaan pelvon.

Aan hem, die versmolten is, zou van zijn vriend weldadigheid geschieden; of hij zou de vreze des Almachtigen verlaten.

Minun veljeni ovat rikkoneet minua vastaan, niinkuin oja ja niinkuin väkevä virta ohitse menneet,

Mijn broeders hebben trouwelooslijk gehandeld als een beek; als de storting der beken gaan zij door;

Jotka ovat kauhiat jäästä, ja jotka lumi peittää.

Die verdonkerd zijn van het ijs, en in dewelke de sneeuw zich verbergt.

Kuin helle heitä ahdistaa, pitää heidän nääntymän, ja kuin palava on, pitää heidän katooman paikastansa.

Ten tijde, als zij van hitte vervlieten, worden zij uitgedelgd; als zij warm worden, verdwijnen zij uit haar plaats.

Heidän polkunsa poikkeevat pois; he raukeevat tyhjään ja hukkuvat.

De gangen haars wegs wenden zich ter zijde af; zij lopen op in het woeste, en vergaan.

He katsoivat Temanin tietä, rikkaan Arabian polkuja he toivoivat.

De reizigers van Thema zien ze, de wandelaars van Scheba wachten op haar.

Mutta heidän pitää häpiään tuleman, ratki surutoinna ollessansa; ja heidän pitää häpeemän siihen tultuansa.

Zij worden beschaamd, omdat elkeen vertrouwde; als zij daartoe komen, zo worden zij schaamrood.

Sillä ette nyt mitään ole; ja että te näette surkeuden, pelkäätte te.

Voorwaar, alzo zijt gijlieden mij nu niets geworden; gij hebt gezien de ontzetting, en gij hebt gevreesd.

Olenko minä sanonut: Tuokaat minulle! eli antakaat minun edestäni lahjoja teidän tavarastanne?

Heb ik gezegd: Brengt mij, en geeft geschenken voor mij van uw vermogen?

Ja pelastakaat minua vihollisten kädestä, ja vapahtakaat minua tyrannein käsistä?

Of bevrijdt mij van de hand des verdrukkers, en verlost mij van de hand der tirannen?

Opettakaat minua, minä olen ääneti, ja jota en minä tiedä, niin neuvokaat minua.

Leert mij, en ik zal zwijgen, en geeft mij te verstaan, waarin ik gedwaald heb.

Kuinka vahvat ovat oikeuden puheet? kuka teissä on se, joka sitä laittaa taitaa?

O, hoe krachtig zijn de rechte redenen! Maar wat bestraft het bestraffen, dat van ulieden is?

Te ajattelette sanoja, ainoastaan nuhdellaksenne, ja teette sanoillanne epäileväisen mielen.

Zult gij, om te bestraffen, woorden bedenken, en zullen de redenen des mismoedigen voor wind zijn?

Te karkaatte köyhän orvon päälle, ja kaivatte lähimmäisellenne kuoppaa.

Ook werpt gij u op een wees; en gij graaft tegen uw vriend.

Mutta että te nyt tahdotte, niin katsokaat minun päälleni, jos minä teidän edessänne valhettelen.

Maar nu, belieft het u, wendt u tot mij, en het zal voor ulieder aangezicht zijn, of ik liege.

Palatkaat nyt, olkoon pois vääryys: Tulkaat jälleen; minun vastaukseni pitää oikia oleman.

Keert toch weder, laat er geen onrecht wezen, ja, keert weder; nog zal mijn gerechtigheid daarin zijn.

Onko minun kielessäni vääryyttä? eikö minun suulakeni ymmärrä vaivoja?

Zou onrecht op mijn tong wezen? Zou mijn gehemelte niet de ellenden te verstaan geven?