Job 17

Brudt er min Ånd, mine Dage slukt, og Gravene venter mig;

Minun henkeni on heikko, minun päiväni ovat lyhetyt, ja hauta on käsissä.

visselig, Spot er min Del, og bittert er, hvad mit Øje må skue.

En minä ketäkään pettänyt, ja kuitenkin minun silmäni täytyy olla murheessa.

Stil Sikkerhed for mig hos dig! Hvem anden giver mig Håndslag?

Nyt siis taivuta sinus, ja ole itse minun takaukseni! kukas muu olis, joka minua takais?

Thi du lukked deres Hjerte for Indsigt, derfor vil du ikke ophøje dem;

Ymmärryksen olet sinä heidän sydämistänsä kätkenyt, sentähden et sinä korota heitä.

den, der forråder Venner til Plyndring, hans Sønners Øjne hentæres.

Hän kerskaa ystävillensä saaliistansa, mutta hänen lastensa silmät pitää vaipuman.

Til Mundheld har du gjort mig for Folk, jeg er blevet et Jærtegn for dem;

Hän on minun pannut sananlaskuksi kansain sekaan, ja ääniksi heidän keskellensä.

mit Øje er sløvet af Kvide, som Skygger er mine Lemmer til Hobe;

Minun silmäni ovat pimenneet minun suruni tähden, ja kaikki minun jäseneni ovat niinkuin varjo.

retsindige stivner af Rædsel ved sligt, over vanhellig harmes den skyldfri,

Tästä hurskaat hämmästyvät, ja viattomat asettavat heitänsä ulkokullatuita vastaan.

men den retfærdige holder sin Vej, en renhåndet vokser i Kraft.

Hurskas pysyy tielIänsä: ja jolla on puhtaat kädet, se pysyy vahvana.

Men I, mød kun alle frem igen, en Vismand fnder jeg ikke iblandt jer!

Kääntäkäät siis teitänne kaikki ja tulkaat nyt: en minä kuitenkaan löydä yhtään taitavaa teidän seassanne.

Mine Dage stunder mod Døden, brudt er mit Hjertes Ønsker;

Minun päiväni ovat kuluneet: minun aivoitukseni ovat hajoitetut, jotka minun sydämessäni olivat,

Natten gør jeg til Dag, Lyset for mig er Mørke;

Ja ovat yöstä päivän, ja valkeuden pimeydestä tehneet.

vil jeg håbe, får jeg dog Bolig i Døden, jeg reder i Mørket mit Leje,

Ja ehkä minä kauvan odottaisin, niin on kuitenkin hauta minun huoneeni, ja minä olen vuoteeni pimeydessä tehnyt.

Graven kalder jeg Fader, Forrådnelsen Moder og Søster.

Mätänemisen minä kutsuin isäkseni, ja madot äidikseni ja sisarekseni.

Hvor er da vel mit Håb, og hvo kan øjne min Lykke?

Kussa on nyt minun odottamiseni? ja kuka ottaa minun toivostani vaarin?

Mon de vil følge mig ned i Dødsriget, skal sammen vi synke i Støvet?

Hautaan se menee, ja makaa minun kanssani mullassa.