Hebrews 10

Budući da Zakon ima tek sjenu budućih dobara, a ne sam lik zbiljnosti, on uistinu žrtvama koje se - iz godine u godinu iste - neprestano prinose ne može nikada usavršiti one što pristupaju.

Sillä lailla on tulevaisten tavarain varjo, ei itse hyvyyden olento; niillä uhreilla, joita he joka vuosi alinomaa uhraavat, ei se ikänä taida niitä täydelliseksi tehdä, jotka uhraavat.

Ta ne bi li se prestale prinositi kad bogoslužnici, jednom očišćeni, ne bi više imali nikakve svijesti grijeha?

Muutoin olis uhraamasta lakattu, jos ei niillä, jotka uhrasivat, synneistä silleen omaatuntoa olisi, koska he kerran puhdistetut ovat.

Ali po njima se iz godine u godinu podsjeća na grijehe.

Vaan sillä tapahtuu joka vuosi synnin muistuttamus.

Jer krv bikova i jaraca nikako ne može odnijeti grijeha.

Sillä mahdotoin on härkäin ja kauristen veren kautta syntejä ottaa pois.

Zato On ulazeći u svijet veli: Žrtva i prinos ne mile ti se, nego si mi tijelo pripravio;

Sentähden, kuin hän maailmaan tuli, sanoi hän: uhria ja lahjaa et sinä tahtonut, mutta ruumiin olet sinä minulle valmistanut;

paljenice i okajnice ne sviđaju ti se.

Polttouhrit ja syntiuhrit ei ole sinun mieleises.

Tada rekoh: "Evo dolazim!" U svitku knjige piše za mene: "Vršiti, Bože, volju tvoju!"

Silloin minä sanoin: katso, minä tulen, (Raamatussa on minusta kirjoitettu,) että minun pitää tekemän sinun tahtos, Jumala.

Pošto gore reče: Žrtve i prinosi, paljenice i okajnice - koje se po Zakonu prinose - ne mile ti se i ne sviđaju,

Niinkuin hän ennen sanoi: uhria ja lahjaa, ja polttouhria ja syntiuhria et sinä tahtonut, ei myös ne sinulle kelvanneet, (jotka lain jälkeen uhrataan,)

veli zatim: Evo dolazim vršiti volju tvoju! Dokida prvo da uspostavi drugo.

Silloin hän sanoi: katso, minä tulen tekemään, Jumala, sinun tahtos. Hän ottaa pois entisen, että hän toisen asettais.

U toj smo volji posvećeni prinosom tijela Isusa Krista jednom zauvijek.

Jonka tahdon kautta me kerran pyhitetyt olemme, Jesuksen Kristuksen ruumiin uhraamisella.

I svaki je svećenik dan za danom u bogoslužju te učestalo prinosi iste žrtve, koje nikako ne mogu odnijeti grijeha.

Ja jokainen pappi on siihen pantu, että hänen joka päivä jumalanpalvelusta tekemän pitää ja usein yhtäläistä uhria uhraaman, jotka ei koskaan voi syntejä ottaa pois.

A ovaj, pošto je prinio jednu jedincatu žrtvu za grijehe, zauvijek sjede zdesna Bogu

Mutta kuin tämä oli yhden ijankaikkisesti kelpaavan uhrin syntein edestä uhrannut, istuu hän nyt Jumalan oikialla kädellä,

čekajući otad dok se neprijatelji ne podlože za podnožje nogama njegovim.

Ja odottaa, että hänen vihollisensa pannaan hänen jalkainsa astinlaudaksi.

Jednim uistinu prinosom zasvagda usavrši posvećene.

Sillä yhdellä uhrilla on hän ijankaikkisesti täydelliseksi tehnyt ne, jotka pyhitetään.

A to nam svjedoči i Duh Sveti. Pošto je doista rekao:

Mutta sen todistaa myös meille itse Pyhä Henki, sillä että hän ennen sanoi:

"Ovo je Savez kojim ću se svezati s njima nakon ovih dana", Gospodin govori: "Zakone ću svoje staviti u njihova srca i upisati ih u dušu njihovu.

Tämä on se Testamentti, jonka minä tahdon heille tehdä niiden päiväin jälkeen, sanoo Herra: minä tahdon antaa minun lakini heidän sydämiinsä, ja heidän mieliinsä minä ne kirjoitan,

I grijeha se njihovih i bezakonja njihovih neću više spominjati."

Ja heidän syntejänsä ja vääryyttänsä en minä enempi tahdo muistaa.

A gdje su grijesi oprošteni, nema više prinosa za njih.

Mutta kussa näiden anteeksiantamus on, siinä ei silleen uhria syntein edestä ole.

Imamo dakle, braćo, slobodan ulaz u Svetinju po krvi Isusovoj -

Että siis meillä, rakkaat veljet, on vapaus mennä pyhään, Jesuksen veren kautta.

put nov i živ što nam ga On otvori kroz zavjesu, to jest svoje tijelo;

Jonka hän meille on valmistanut uudeksi ja eläväksi tieksi, esiripun kautta, se on: hänen lihansa kautta,

imamo i Velikog svećenika nad kućom Božjom.

Ja meillä on yksi suuri Pappi, Jumalan huoneen haltia;

Pristupajmo stoga s istinitim srcem u punini vjere, srdaca škropljenjem očišćenih od zle savjesti i tijela oprana čistom vodom.

Niin käykäämme hänen tykönsä totisella sydämellä, täydellä uskolla, priiskotetut meidän sydämissämme, (ja päästetyt) pahasta omastatunnosta,

Čuvajmo nepokolebljivu vjeru nade jer je vjeran Onaj koji dade obećanje.

Ja pestyt ruumiin puolesta puhtaalla vedellä, ja pitäkäämme horjumatoin toivon tunnustus: (sillä se on uskollinen, joka ne lupasi),

I pazimo jedni na druge da se potičemo na ljubav i dobra djela

Ja ottakaamme vaari toinen toisestamme, että me ahkeroitsemme rakkaudesta ja hyvistä töistä,

te ne propuštamo svojih sastanaka, kako je u nekih običaj, nego se hrabrimo, to više što više vidite da se bliži Dan.

Ei antain ylön yhteistä seurakuntaa, niinkuin muutamain tapa on, vaan neuvokaat teitänne keskenänne, ja sitä enemmin kuin te näette sen päivän lähestyvän.

Jer ako svojevoljno griješimo pošto primismo spoznanje istine, nema više žrtve za grijehe,

Sillä jos me ehdollamme sitte syntiä teemme, kuin me olemme totuuden tuntoon tulleet, niin ei meillä ole enään yhtään uhria syntein edestä,

nego strašno isčekivanje suda i bijesa ognja što će proždrijeti protivnike.

Vaan hirmuinen tuomion odotus ja tulen kiivaus, joka vastahakoiset syövä on.

Je li tko prekršio Zakon Mojsijev, bez milosrđa biva pogubljen na osnovi dvojice ili trojice svjedoka.

Jos joku Moseksen lain rikkoo, hänen pitää ilman armoa kuoleman kahden taikka kolmen todistajan kautta.

Zamislite koliko li će goru kaznu zavrijediti tko Sina Božjega pogazi, i nečistom smatra krv Saveza kojom je posvećen, i Duha milosti pogrdi?

Kuinka paljoa enemmän rangaistuksen te luulette sen ansainneen, joka Jumalan Pojan jaloilla tallaa ja Testamentin veren saastuttaa, jonka kautta hän pyhitetty on, ja armon Henkeä pilkkaa?

Ta poznajemo Onoga koji je rekao: Moja je odmazda, ja ću je vratiti; i još: Sudit će Gospodin svome puku.

Sillä me tunnemme hänen, joka sanoi: minun on kosto, minä tahdon kostaa, sanoo Herra; ja taas: Herra on kansansa tuomitseva.

Strašno je upasti u ruke Boga živoga.

Hirmuinen on langeta elävän Jumalan käsiin.

A spomenite se onih prvih dana kada ste, tek prosvijetljeni, izdržali veliku patničku borbu:

Muistakaa siis entisiä päiviä, joina te valistetut olitte ja kärsitte monen vaivan kilvoituksen:

ovamo javno izvrgnuti porugama i nevoljama, onamo postavši zajedničari onih s kojima se tako postupalo.

Puolittain silloin, kuin te sekä pilkkain että tuskain kautta kaikille ihmeeksi olitte: puolittain, kuin te niiden kanssa osalliset olitte, joille myös niin kävi.

I doista, sa sužnjevima ste suosjećali i s radošću prihvatili otimanje dobara znajući da imate bolji, trajan posjed.

Sillä te olette myös niistä vaivoista, jotka minun siteistäni tapahtuivat, osalliset olleet, ja teidän hyvyytenne raatelemisen olette te ilolla kärsineet, tietäen, että teillä on parempi ja pysyväisempi tavara taivaissa.

Ne gubite dakle pouzdanja! Pripada mu velika plaća!

Älkäät siis heittäkö pois teidän uskallustanne, jolla suuri palkan makso on.

Postojanosti vam uistinu treba da biste vršeći volju Božju zadobili obećano.

Sillä kärsivällisyys on teille tarpeellinen, tehdäksenne Jumalan tahtoa, että te lupauksen saisitte.

Jer još malo, sasvim malo, i Onaj koji dolazi doći će i neće zakasniti

Sillä vähän hetken perästä tulee se, joka tuleva on, ja ei viivyttele.

A pravednik će moj od vjere živjeti, ako li pak otpadne, ne mili se on duši mojoj.

Mutta vanhurskas elää uskosta: ja joka välttää, siihen ei minun sieluni mielisty.

A mi nismo od onih koji otpadaju, sebi na propast, nego od onih koji vjeruju na spas duše.

Mutta emme ole ne, jotka meitämme kadotukseen vältämme, vaan jotka uskomme sielun tallella pitämiseen.