Job 6

respondens autem Iob dixit

Niin Job vastasi ja sanoi:

utinam adpenderentur peccata mea quibus iram merui et calamitas quam patior in statera

Jos minun surkeuteni punnittaisiin, ja minun kärsimiseni yhtä haavaa laskettaisiin vaa´an päälle,

quasi harena maris haec gravior appareret unde et verba mea dolore sunt plena

Niin se olis raskaampi kuin santa meressä; sentähden ovat minun sanani nielletyt ylös.

quia sagittae Domini in me sunt quarum indignatio ebibit spiritum meum et terrores Domini militant contra me

Sillä Kaikkivaltiaan nuolet ovat minussa, joiden myrkky särpää minun henkeni; ja Jumalan kauhistus tarkoittaa minua.

numquid rugiet onager cum habuerit herbam aut mugiet bos cum ante praesepe plenum steterit

Huutaako metsä-aasi, kuin hänellä ruohoja on? ammuuko härkä, kuin hänellä on ruokaa?

aut poterit comedi insulsum quod non est sale conditum aut potest aliquis gustare quod gustatum adfert mortem

Syödäänkö mautointa ilman suolaa? eli maistaako valkuainen munan ruskuaisen ympäriltä?

quae prius tangere nolebat anima mea nunc prae angustia cibi mei sunt

Jota minun sieluni ennen kuoitti, se on nyt minun ruokani minun kipuni tähden.

quis det ut veniat petitio mea et quod expecto tribuat mihi Deus

Jospa minun rukoukseni tapahtuis, ja Jumala antais minulle, mitä minä toivon!

et qui coepit ipse me conterat solvat manum suam et succidat me

Että Jumala tahtois ja löis minun rikki, ja päästäis kätensä särkemään minua;

et haec mihi sit consolatio ut adfligens me dolore non parcat nec contradicam sermonibus Sancti

Niin olis minulla vielä sitte lohdutus, ja minä vahvistuisin sairaudessani, ellei hän säästäisi minua: en ole mitään kuitenkaan kieltänyt pyhän puhetta.

quae est enim fortitudo mea ut sustineam aut quis finis meus ut patienter agam

Mikä on minun väkeni, että minä voisin toivoa? ja mikä on minun loppuni, että minun sieluni vois kärsiväinen olla?

nec fortitudo lapidum fortitudo mea nec caro mea aerea est

Onko minun väkeni kivinen? eli minun lihani vaskinen?

ecce non est auxilium mihi in me et necessarii quoque mei recesserunt a me

Ei ole minulla missään apua; ja minun saatuni on pois ajettu minulta.

qui tollit ab amico suo misericordiam timorem Domini derelinquit

Joka ei osoita lähimmäisellensä laupiutta, hän hylkää Kaikkivaltiaan pelvon.

fratres mei praeterierunt me sicut torrens qui raptim transit in convallibus

Minun veljeni ovat rikkoneet minua vastaan, niinkuin oja ja niinkuin väkevä virta ohitse menneet,

qui timent pruinam inruet super eos nix

Jotka ovat kauhiat jäästä, ja jotka lumi peittää.

tempore quo fuerint dissipati peribunt et ut incaluerit solventur de loco suo

Kuin helle heitä ahdistaa, pitää heidän nääntymän, ja kuin palava on, pitää heidän katooman paikastansa.

involutae sunt semitae gressuum eorum ambulabunt in vacuum et peribunt

Heidän polkunsa poikkeevat pois; he raukeevat tyhjään ja hukkuvat.

considerate semitas Theman itinera Saba et expectate paulisper

He katsoivat Temanin tietä, rikkaan Arabian polkuja he toivoivat.

confusi sunt quia speravi venerunt quoque usque ad me et pudore cooperti sunt

Mutta heidän pitää häpiään tuleman, ratki surutoinna ollessansa; ja heidän pitää häpeemän siihen tultuansa.

nunc venistis et modo videntes plagam meam timetis

Sillä ette nyt mitään ole; ja että te näette surkeuden, pelkäätte te.

numquid dixi adferte mihi et de substantia vestra donate mihi

Olenko minä sanonut: Tuokaat minulle! eli antakaat minun edestäni lahjoja teidän tavarastanne?

vel liberate me de manu hostis et de manu robustorum eruite me

Ja pelastakaat minua vihollisten kädestä, ja vapahtakaat minua tyrannein käsistä?

docete me et ego tacebo et si quid forte ignoravi instruite me

Opettakaat minua, minä olen ääneti, ja jota en minä tiedä, niin neuvokaat minua.

quare detraxistis sermonibus veritatis cum e vobis nullus sit qui possit arguere

Kuinka vahvat ovat oikeuden puheet? kuka teissä on se, joka sitä laittaa taitaa?

ad increpandum tantum eloquia concinnatis et in ventum verba profertis

Te ajattelette sanoja, ainoastaan nuhdellaksenne, ja teette sanoillanne epäileväisen mielen.

super pupillum inruitis et subvertere nitimini amicum vestrum

Te karkaatte köyhän orvon päälle, ja kaivatte lähimmäisellenne kuoppaa.

verumtamen quod coepistis explete praebete aurem et videte an mentiar

Mutta että te nyt tahdotte, niin katsokaat minun päälleni, jos minä teidän edessänne valhettelen.

respondete obsecro absque contentione et loquentes id quod iustum est iudicate

Palatkaat nyt, olkoon pois vääryys: Tulkaat jälleen; minun vastaukseni pitää oikia oleman.

et non invenietis in lingua mea iniquitatem nec in faucibus meis stultitia personabit

Onko minun kielessäni vääryyttä? eikö minun suulakeni ymmärrä vaivoja?