Job 8

Şuahlı Bildat şöyle yanıtladı:

Niin vastasi Bildad Suasta ja sanoi:

“Ne zamana dek böyle konuşacaksın? Sözlerin sert rüzgar gibi.

Kuinka kauvan sinä tahdot näitä puhua? ja sinun suus puheet ovat niinkuin väkevä tuuli?

Tanrı adaleti saptırır mı, Her Şeye Gücü Yeten doğru olanı çarpıtır mı?

Väärinkö Jumala tuomitsee, eli rikkooko Kaikkivaltias oikeuden?

Oğulların ona karşı günah işlediyse, İsyanlarının cezasını vermiştir.

Jos poikas ovat syntiä tehneet hänen edessänsä, niin hän on hyljännyt heitä heidän pahain tekoinsa tähden.

Ama sen gayretle Tanrı’yı arar, Her Şeye Gücü Yeten’e yalvarırsan,

Mutta jos sinä aikanansa etsit Jumalaa, ja rukoilet Kaikkivaltiasta hartaasti,

Temiz ve doğruysan, O şimdi bile senin için kolları sıvayıp Seni hak ettiğin yere geri getirecektir.

Ja jos sinä olet puhdas ja hyvä, niin hän herättää sinun, ja taas tekee rauhalliseksi hurskautes majan.

Başlangıcın küçük olsa da, Sonun büyük olacak.

Ja kussa sinulla oli ennen vähä, pitää tästedes sinulle sangen paljon lisääntymän.

“Lütfen, önceki kuşaklara sor, Atalarının neler öğrendiğini iyice araştır.

Sillä kysy nyt entisiltä sukukunnilta, ja rupee kysymään heidän isiltänsä.

Çünkü biz daha dün doğduk, bir şey bilmeyiz, Yeryüzündeki günlerimiz sadece bir gölge.

Sillä me olemme niinkuin eilen tulleet, ja emme mitään tiedä: meidän elämämme on niinkuin varjo maan päällä.

Onlar sana anlatıp öğretmeyecek, İçlerindeki sözleri dile getirmeyecek mi?

Heidän pitää opettaman sinua, ja sanoman sinulle, ja tuoman puheensa edes sydämestänsä.

“Bataklık olmayan yerde kamış biter mi? Susuz yerde saz büyür mü?

Kasvaako kaisla, ellei seiso loassa? eli kasvaako ruoho ilman vettä?

Henüz yeşilken, kesilmeden, Otlardan önce kururlar.

Koska se vielä kukoistaa ennenkuin se niitetään, kuivettuu se ennenkuin heinä korjataan.

Tanrı’yı unutan herkesin sonu böyledir, Tanrısız insanın umudu böyle yok olur.

Niin käy kaikkein niiden, jotka Jumalan unhottavat, ja ulkokullattuin toivo katoo.

Onun güvendiği şey kırılır, Dayanağı ise bir örümcek ağıdır.

Sillä hänen toivonsa tulee tyhjäksi, ja hänen uskalluksensa niinkuin hämähäkin verkko.

Örümcek ağına yaslanır, ama ağ çöker, Ona tutunur, ama ağ taşımaz.

Hän luottaa huoneensa päälle, ja ei se pidä seisoman; hän turvaa siihen, ja ei se pidä pysyväinen oleman.

Tanrısızlar güneşte iyi sulanmış bitkiyi andırır, Dalları bahçenin üzerinden aşar;

Se viheriöitsee kyllä ennen auringon nousemaa, ja sen heikot oksat kasvavat hänen yrttitarhassansa.

Kökleri taş yığınına sarılır, Çakılların arasında yer aranır.

Hänen juurensa seisoo paksuna lähteen tykönä, ja huoneet kivien päällä.

Ama yerinden sökülürse, Yeri, ‘Seni hiç görmedim’ diyerek onu yadsır.

Mutta koska hän nielee sen paikastansa, kieltää hän sen, niinkuin ei olis nähnytkään sitä.

İşte sevinci böyle son bulur, Yerinde başka bitkiler biter.

Katso, tämä on hänen menonsa riemu; ja toiset taas kasvavat tuhasta.

“Tanrı kusursuz insanı reddetmez, Kötülük edenlerin elinden tutmaz.

Sentähden katso, ei Jumala hyviä hylkää, eikä vahvista pahain kättä,

O senin ağzını yine gülüşle, Dudaklarını sevinç haykırışıyla dolduracaktır.

Siihen asti että sinun suus naurulla täytetään ja huules riemulla.

Düşmanlarını utanç kaplayacak, Kötülerin çadırı yok olacaktır.”

Mutta ne jotka sinua vihaavat, pitää häpiään tuleman; ja jumalattomain asuinsia ei pidä pysyväinen oleman.