Psalms 139

För sångmästaren; av David; en psalm.  HERRE, du utrannsakar mig och känner mig.

Davidin Psalmi, edelläveisaajalle. Herra! sinä tutkit minua, ja tunnet minun.

 Evad jag sitter eller uppstår, vet du det;  du förstår mina tankar fjärran ifrån.

Joko minä istun eli nousen, niin sinä sen tiedät: sinä ymmärrät taampaa ajatukseni.

 Evad jag går eller ligger, utforskar du det,  och med alla mina vägar är du förtrogen.

Joko minä käyn eli makaan, niin sinä olet ympärilläni, ja näet kaikki tieni.

 Ty förrän ett ord är på min tunga,  se, så känner du, HERRE, det till fullo.

Sillä katso, ei ole sanaakaan kieleni päällä, joita et sinä Herra kaikkia tiedä.

 Du omsluter mig på alla sidor  och håller mig i din hand.

Sinä olet tehnyt jälkimäiseni ja ensimäiseni, ja pidät sinun kätes minun päälläni.

 En sådan kunskap är mig alltför underbar;  den är mig för hög, jag kan icke begripa den.

Senkaltainen tieto on minulle ylen ihmeellinen ja ylen korkia, etten minä voi sitä käsittää.

 Vart skall jag gå för din Ande,  och vart skall jag fly för ditt ansikte?

Kuhunka minä menen sinun hengestäs? ja kuhunka minä sinun kasvois edestä pakenen?

 Fore jag upp till himmelen, så är du där,  och bäddade jag åt mig i dödsriket, se, så är du ock där.

Jos minä astuisin ylös taivaaseen, niin sinä siellä olet: jos minä vuoteeni helvetissä rakentaisin, katso, sinä myös siellä olet.

 Toge jag morgonrodnadens vingar,  gjorde jag mig en boning ytterst i havet,

Jos minä ottaisin aamuruskon siivet, ja asuisin meren äärissä,

 så skulle också där din hand leda mig  och din högra hand fatta mig.

Niin sinun kätes sielläkin minua johdattais, ja sinun oikia kätes pitäis minun.

 Och om jag sade: »Mörker må betäcka mig  och ljuset bliva natt omkring mig»,

Jos minä sanoisin: pimeys kuitenkin peittää minun, niin on myös yö valkeus minun ympärilläni.

 så skulle själva mörkret icke vara mörkt för dig,  natten skulle lysa såsom dagen:  ja, mörkret skulle vara såsom ljuset.

Sillä ei pimeys sinun edessäs pimitä, ja yö valistaa niinkuin päivä; pimeys on niinkuin valkeus.

 Ty du har skapat mina njurar,  du sammanvävde mig i min moders liv.

Sinun hallussas ovat minun munaskuuni: sinä peitit minun äitini kohdussa.

 Jag tackar dig för att jag är danad så övermåttan underbart;  ja, underbara äro dina verk,  min själ vet det väl.

Minä kiitän sinua sen edestä, että minä niin aivan ihmeellisesti tehty olen: ihmeelliset ovat sinun tekos, ja sen minun sieluni kyllä tietää.

 Benen i min kropp voro icke förborgade för dig,  när jag bereddes i det fördolda,  när jag bildades i jordens djup.

Ei minun luuni olleet sinulta salatut, kuin minä siinä salaisesti tehty olin, kuin minä maan sisällä niin taitavasti koottu olin.

 Dina ögon sågo mig, när jag ännu knappast var formad;  alla mina dagar blevo uppskrivna i din bok,  de voro bestämda, förrän någon av dem hade kommit.

Sinun silmäs näkivät minun, kuin en vielä valmistettu ollut, ja kaikki päivät sinun kirjaas olivat kirjoitetut, jotka vielä oleman piti, joista ei yksikään silloin vielä tullut ollut.

 Huru outgrundliga äro icke för mig dina tankar, o Gud,  huru stor är icke deras mångfald!

Mutta kuinka kalliit ovat minun edessäni, Jumala, sinun ajatukses? kuinka suuri on heidän lukunsa?

 Skulle jag räkna dem, så vore de flera än sanden;  när jag uppvaknade, vore jag ännu hos dig.

Jos minä heitä lukisin, niin ne olisivat usiammat kuin santa: kuin minä herään, olen minä vielä tykönäs.

 Gud, o att du ville dräpa de ogudaktiga!  Ja, måtte de blodgiriga vika bort ifrån mig,

Jumala, jospa tappaisit jumalattomat, ja verikoirat minusta poikkeisivat.

 de som tala om dig med ränker i sinnet,  de som hava bragt dina städer i fördärv!

Sillä he puhuvat sinusta häpiällisesti, ja sinun vihollises turhaan lausuvat (sinun nimes).

 Skulle jag icke hata dem som hata dig, HERRE?  Skulle jag icke känna leda vid dem som stå dig emot?

Herra, minä tosin vihaan niitä, jotka sinua vihaavat, ja minä närkästyn heistä, jotka karkaavat sinua vastaan.

 Jag hatar dem med starkaste hat;  ja, mina fiender hava de blivit.

Täydestä todesta minä heitä vihaan; sentähden ovat he minulle viholliset.

 Utrannsaka mig, Gud, och känn mitt hjärta;  pröva mig och känn mina tankar,

Tutki minua, Jumala, ja koettele sydämeni: kiusaa minua, ja ymmärrä, kuinka minä ajattelen.

 och se till, om jag är stadd på en olycksväg,  och led mig på den eviga vägen.

Ja katsos, jos minä pahalla tiellä lienen, niin saata minua ijankaikkiselle tielle.