Psalms 138

Av David.  Jag vill tacka dig av allt mitt hjärta;  inför gudarna vill jag lovsjunga dig.

Davidin. Minä kiitän sinua kaikesta sydämestäni: jumalain edessä minä sinulle kiitosta veisaan.

 Jag vill tillbedja, vänd mot ditt heliga tempel,  och prisa ditt namn      för din nåd och sanning,  ty du har gjort ditt löftesord stort  utöver allt vad ditt namn hade sagt.

Minä tahdon kumartaen rukoilla sinun pyhän templis puoleen, ja kiittää sinun nimeäs, sinun armos ja totuutes tähden; sillä sinä teit nimes ja sanas suureksi kaikkein ylitse.

 När jag ropade, svarade du mig;  du gav mig frimodighet, och min själ fick kraft.

Koska minä sinua avukseni huudan, niin sinä kuulet minua, ja annat sielulleni suuren väkevyyden.

 HERRE, alla jordens konungar skola tacka dig,  när de få höra din muns tal.

Herra! sinua kiittävät kaikki kuninkaat maan päällä, että he kuulevat sinun suus sanoja,

 De skola sjunga om HERRENS vägar,  ty HERRENS ära är stor.

Ja veisaavat Herran teille, että Herran kunnia on suuri.

 Ja, HERREN är hög, men han ser till det låga,  och han känner den högmodige fjärran ifrån.

Sillä Herra on korkia, ja katselee nöyriä, ja ylpiät tuntee kaukaa.

 Om ock min väg går genom nöd,      så behåller du mig vid liv;  du räcker ut din hand till värn      mot mina fienders vrede,  och din högra hand frälsar mig.

Jos minä vaeltaisin ahdistuksen keskellä, niin sinä virvoitat minua, ja lähetät kätes vihollisteni vihan päälle: sinun oikia kätes varjelee minua.

 HERREN skall fullborda sitt verk för mig.  HERRE, din nåd varar evinnerligen;  övergiv icke dina händers verk.

Herra tekee siihen lopun minun tähteni: Herra, sinun laupiutes on ijankaikkinen, älä käsialaas hylkää!