I Corinthians 10

E kore ahau e pai, e oku teina, kia kuware koutou, i raro katoa o matou matua i te kapua, i haere katoa ano hoki ra roto i te moana;

Mutta en minä tahdo sitä teiltä, rakkaat veljet, salata, että meidän isämme ovat kaikki pilven alla olleet ja kaikki meren lävitse vaeltaneet,

I iriiria ano ratou katoa ki a Mohi i roto i te kapua, i roto hoki i te moana;

Ja kaikki Mosekseen kastetut pilvessä ja meressä.

A i kai ratou i te kai kotahi, he mea wairua;

Ja ovat kaikki yhtäläistä hengellistä ruokaa syöneet,

I inu hoki ratou katoa i te wai kotahi, he mea wairua; no te mea i inu ratou i ta te mea wairua, ara i ta te toka i whai nei i a ratou: a ko taua toka ra ko te Karaiti.

Ja kaikki yhtäläistä hengellistä juomaa juoneet; sillä he joivat siitä hengellisestä kalliosta, joka heitä seurasi; mutta se kallio oli Kristus.

Otiia kihai te Atua i ahuareka ki te nuinga o ratou; i turakina iho hoki ratou i te koraha.

Mutta ei heistä monta olleet Jumalalle otolliset; sillä he maahan lyötiin korvessa.

Na, hei tohu enei mea ki a tatou, kia kaua tatou e hiahia ki nga mea kino, kei pera me ratou i hiahia ra.

Mutta nämä olivat meille esikuvaksi, ettemme pahaa himoitsisi, niinkuin he himoitsivat.

Kaua ano koutou e karakia ki nga whakapakoko, kei pera me etahi o ratou; kua oti ra hoki te tuhituhi, I noho te iwi ki te kai, ki te inu, a whakatika ana ki te takaro.

Älkäät siis olko epäjumalain palveliat, niinkuin muutamat heistä, niinkuin kirjoitettu on: kansa istui syömään ja juomaan, ja nousi mässäämään.

Kaua hoki tatou e moepuku, kei pera me etahi o ratou i moepuku, a hinga ana e rua tekau ma toru nga mano i te ra kotahi.

Älkäämme huorin tehkö, niinkuin muutamat heistä itsensä huoruudella saastuttivat ja lankesivat yhtenä päivänä kolmekolmattakymmentä tuhatta.

Kaua hoki tatou e whakamatautau i a te Karaiti, kei pera me etahi o ratou i whakamatautau ra, a ngaro ana i te nakahi.

Älkäämme Kristusta kiusatko, niinkuin myös muutamat heistä kiusasivat ja surmattiin kärmeiltä.

Kaua hoki koutou e amuamu, kei pera me etahi o ratou i amuamu, a ngaro ana ratou i te kaiwhakangaro.

Älkäät napisko, niinkuin muutamat heistä napisivat ja hukattiin kadottajalta.

Na, i pa enei mea ki a ratou hei tohu: kua tuhituhia nei hoki hei whakatupato i a tatou, i te hunga ka tae nei ki nga whakamutunga o te ao.

Mutta kaikki nämä tulivat heidän kohtaansa esikuvaksi; vaan se on kirjoitettu meille karttamiseksi, joidenka päälle maailman loput tulleet ovat.

Na reira ko te tangata e mea ana e tu ana ia, kia tupato ia kei hinga.

Sentähden joka luulee seisovansa, katsokaan, ettei hän lankee.

Kahore ano kia pono ki a koutou tetahi whakamatautau e rere ke ana i to te tangata: he pono hoki te Atua, e kore nei e tuku kia nui ake i to koutou kaha te whakamatautau mo koutou; engari tahi me te whakamatautau ka meatia e ia he putanga, kia u ake ai koutou.

Eipä yksikään kiusaus ole teitä käsittänyt, vaan inhimillinen; mutta Jumala on uskollinen, joka ei salli teitä kiusattaa ylitse teidän voimanne; vaan hän tekee myös kiusauksesta lopun, että te sen voisitte kärsiä.

Na reira, e oku hoa aroha, rere atu i te karakia whakapakoko.

Sentähden, minun rakkaani, paetkaat epäjumalain palvelusta!

Ko taku korero nei he mea ki te hunga mahara; whakaaroa taku e mea nei.

Minä puhun niinkuin toimellisille: tuomitkaat te, mitä minä sanon.

Ko te kapu whakapainga e whakapai nei tatou, ehara koia i te inu tahi i nga toto o te Karaiti? Ko te taro e whatiwhatia nei e tatou, ehara ianei i te kai tahi i te tinana o te Karaiti?

Se siunattu kalkki, jota me siunaamme, eikö se ole Kristuksen veren osallisuus? Se leipä, jonka me murramme, eikö se ole Kristuksen ruumiin osallisuus?

Ina hoki ko tatou tokomaha nei, kotahi ano taro, kotahi ano tinana; kotahi tonu nei hoki taua taro e kainga nei e tatou katoa.

Sillä se on yksi leipä, niin mekin monta olemme yksi ruumis; sillä me kaikki yhdestä leivästä olemme osalliset.

Whakaaroa a Iharaira o te kikokiko; he teka ianei ko te hunga e kai ana i nga patunga tapu, e uru tahi ana ki to te aata?

Katsokaat Israelia lihan jälkeen: eikö ne, jotka uhria syövät, ole alttarista osalliset?

Na, he pehea ra taku korero? he tikanga mea ranei te mea e patua na ma te whakapakoko? he tikanga mea ranei te whakapakoko?

Mitäs siis minä sanon, että epäjumalat jotakin ovat, eli jos epäjumalain uhri jotakin on?

Otira e ki ana ahau, ko nga mea e patua ana e nga tauiwi, e patua ana ma nga rewera, he teka ma te Atua: e kore hoki ahau e pai kia uru tahi koutou ko nga rewera.

Mutta sen minä sanon: mitä pakanat uhraavat, sen he perkeleille uhraavat ja ei Jumalalle. En minä tahdo, että teidän pitää oleman perkeleistä osalliset.

E kore koutou e ahei te inu i te kapu a te Ariki, i te kapu ano a nga rewera: e kore koutou e ahei te kai i te tepu a te Ariki, i te tepu hoki a nga rewera.

Ette taida Herran kalkkia juoda ja perkeleiden kalkkia. Ette taida osalliset olla Herran pöydästä ja perkeleiden pöydästä.

E mea ana ranei tatou kia hae mai te Ariki? he kaha koia tatou i a ia?

Eli tahdommeko me Herraa härsytellä? Olemmeko me häntä väkevämmät?

He tika nga mea katoa, otira e kore e pai katoa: he tika nga mea katoa, otira e kore e oti te waihanga e nga mea katoa.

Kaikki tosin ovat minulle luvalliset, vaan ei kaikki ole tarpeelliset. Kaikki ovat minulle luvalliset, mutta ei kaikki tapahdu parannukseksi.

Kaua tetahi e rapu ki tana ake, engari me rapu katoa i te pai mo tera, mo tera.

Älkään kenkään omaa parastansa katsoko, vaan toisen.

Ko nga mea katoa e hokona ana i te makete, kainga, kaua e uiui, kei he te hinengaro:

Kaikkea, mitä teurashuoneessa myydään, syökäät ja älkäät omantunnon tähden kyselkö.

No te Ariki hoki te whenua me ona tini mea.

Sillä maa on Herran, ja kaikki mitä siinä on.

Ki te karangatia koutou e tetahi o te hunga whakaponokore, a ka pai koutou kia haere; ko nga mea katoa e whakatakotoria mai ki to koutou aroaro, kainga, kaua e uiui, kei he te hinengaro.

Mutta kuin joku uskomatoin teitä vieraaksi kutsuu ja te mennä tahdotte, niin syökäät kaikkia, mitä teidän eteenne tuodaan ja älkäät omantunnon tähden kyselkö.

Ki te mea ia tetahi ki a koutou, I patua tenei ma te whakapakoko, kaua e kai, me whakaaro ki te kaiwhakaatu, ki te hinengaro hoki:

Mutta jos joku silloin teille sanois: tämä on epäjumalain uhri, niin älkäät syökö, hänen tähtensä, joka sen ilmoitti, ja omantunnon tähden. Sillä maa on Herran ja kaikki mitä siinä on.

Ko te hinengaro, e ki ana ahau, ehara i tou, engari ko to tetahi; he aha toku herekoretanga kia whakakorea e tera atu hinengaro?

Mutta minä sanon omastatunnosta: ei sinun, vaan toisen; sillä minkätähden minun vapauteni tuomitaan toisen omaltatunnolta?

Ki te mea hoki na te aroha noa ahau i kai ai, he aha ahau i korerotia kinotia ai mo te mea i whakawhetai ai ahau?

Sillä koska minä sen kiitoksella nautitsen, miksis minua pilkataan sen edestä, josta minä kiitän?

Na reira, ahakoa kai, ahakoa inu, aha ranei, meinga katoatia hei whakakororia mo te Atua.

Jos te nyt syötte eli juotte, eli mitä te teette, niin tehkäät kaikki Jumalan kunniaksi.

Kei waiho koutou hei tutukitanga waewae ki nga Hurai, ki nga Kariki ranei, ki te hahi ranei a te Atua;

Olkaat ilman pahennusta sekä Juudalaisille että Grekiläisille ja Jumalan seurakunnalle,

Kia penei me ahau e whakamanawareka nei i te katoa i nga mea katoa, i ahau kahore nei e rapu i te pai moku ake, engari i to te tokomaha, kia ora ai ratou.

Niinkuin minä kaikissa kaikille kelpaan ja en etsi omaa parastani, vaan monen, että he autuaaksi tulisivat.