Psalms 55

Az éneklőmesternek, hangszerekkel; Dávid tanítása.

Davidin opetus, edelläveisaajalle, kanteleilla. Jumala, kuule minun rukoukseni, ja älä peitä sinuas minun rukoukseni edestä.

Hallgasd meg, Isten, az én imádságomat, és ne rejtsd el magadat az én könyörgésem elől;

Ota minusta vaari ja kuule minua; että minä surkeasti valitan rukouksissani ja parun;

Figyelmezz én reám és hallgass meg engemet; mert keseregve bolyongok és jajgatok!

Että vihamies niin huutaa, ja jumalatoin ahdistaa; sillä he kääntävät valheen minun päälleni, ja asettavat itsensä vihassansa minua vastaan.

Az ellenségnek szaváért *és* a hitetlenek nyomorgatásáért: mert hazugságot hárítanak reám, és *nagy* dühösséggel ellenkeznek velem.

Minun sydämeni vapisee minussa, ja kuoleman pelko lankesi minun päälleni.

Az én szívem reszket bennem, és a halál félelmei körülvettek engem.

Pelko ja vavistus tulivat minun päälleni, ja kauhistus peitti minun.

Félelem és rettegés esett én reám, és borzadály vett körül engem.

Ja minä sanoin: jospa minulla olisi siivet niinkuin mettisellä, että minä lentäisin, ja (joskus) lepäisin!

Mondám: Vajha szárnyam volna, mint a galambnak! Elrepülnék és nyugodnám.

Katso, niin minä kauvas pakenisin, ja oleskelisin korvessa, Sela!

Ímé, messze elmennék és a pusztában lakoznám. Szela.

Minä rientäisin, että minä pääsisin tuulen puuskasta ja tuulispäästä.

Sietnék kiszabadulni e sebes szélből, e forgószélből.

Turmele, Herra, ja sekoita heidän kielensä; sillä minä näin väkivallan ja riidan kaupungissa.

Rontsd meg Uram, *és* oszlasd meg az ő nyelvöket; mert erőszakot és háborgást látok a városban.

He käyvät sen ympäri päivällä ja yöllä hänen muurinsa päällä: vääryys ja vaiva on sen keskellä.

Nappal és éjjel körüljárják azt annak kőfalainál, bent hamisság és ártalom van abban.

Vääryys on sen keskellä: valhe ja petos ei luovu hänen kaduiltansa.

Veszedelem van bensejében; s nem távozik annak teréről a zsarnokság és csalárdság.

Sillä jos minun vihamieheni häpäisis minua, sen minä kärsisin: ja jos minun vainoojani nousis minua vastaan, niin minä kätkisin itseni hänen edestänsä.

Mert nem ellenség szidalmazott engem, hisz *azt* elszenvedném; nem gyűlölőm emelte fel magát ellenem, hiszen elrejtettem volna magamat az elől:

Vaan sinä olet minun kumppanini, minun johdattajani ja minun tuttavani:

Hanem te, hozzám hasonló halandó, én barátom és ismerősöm,

Me jotka ystävällisesti keskenämme neuvoa pidimme, ja vaelsimme Jumalan huoneesen joukossa.

A kik együtt édes bizalomban éltünk; az Isten házába jártunk a tömegben.

Langetkoon kuolema heidän päällensä, ja he menkään elävänä alas helvettiin; sillä sula pahuus on heidän asuinsioissansa heidän keskellänsä.

A halál vegye őket körül, elevenen szálljanak a Seolba; mert gonoszság van lakásukban, kebelökben.

Mutta minä huudan Jumalan tykö; ja Herra auttaa minua.

Én az Istenhez kiáltok, és az Úr megszabadít engem.

Ehtoona, aamulla ja puolipäivänä minä valitan ja itken; ja hän kuulee minun ääneni.

Estve, reggel és délben panaszkodom és sóhajtozom, és ő meghallja az én szómat.

Hän lunastaa minun sieluni niistä, jotka sotivat minua vastaan, ja saattaa hänelle rauhan; sillä monta on minua vastaan.

Megszabadítja lelkemet békességre a rám támadó hadtól, mert sokan vannak ellenem.

Jumala kuulkoon, ja heitä nöyryyttäköön, joka alusta ollut on, Sela! jotka ei paranna heitänsä, eikä pelkää Jumalaa.

Meghallja Isten és megfelel nékik, (mivelhogy ő eleitől fogva trónol, Szela), a kik nem akarnak megváltozni és nem félik az Istent.

He laskevat kätensä hänen rauhallistensa päälle, ja turmelevat hänen liittonsa.

Kezeit felemelte a vele békességben lévőkre; megszegte az ő szövetségét.

Heidän suunsa on liukkaampi kuin voi, ja sota on heidän sydämessänsä: heidän sanansa ovat sileämmät kuin öljy, ja ne ovat paljaat miekat.

A vajnál simább az ő szája, pedig szívében háborúság van; lágyabbak beszédei az olajnál, pedig éles szablyák azok.

Heitä surus Herran päälle, hän sinusta murheen pitää, ja ei salli vanhurskaan olla kulkiana ijankaikkisesti.

Vessed az Úrra a te terhedet, ő gondot visel rólad, és nem engedi, hogy valamikor ingadozzék az igaz. * (Psalms 55:24) Te, Isten, a veszedelem vermébe taszítod őket; a vérszopó és álnok emberek életüknek felét sem élik meg; én pedig te benned bízom. *

Mutta sinä, Jumala, syökset heitä syvään kuoppaan: murhamiehet ja pettäjät ei pidä tuleman puoli-ikäänsä; vaan minä toivon sinuun.