Job 17

Mein Geist ist verstört, meine Tage erlöschen, die Gräber sind für mich.

Minun henkeni on heikko, minun päiväni ovat lyhetyt, ja hauta on käsissä.

Sind nicht Spöttereien um mich her, und muß nicht mein Auge weilen auf ihren Beleidigungen?

En minä ketäkään pettänyt, ja kuitenkin minun silmäni täytyy olla murheessa.

Setze doch ein, leiste Bürgschaft für mich bei dir selbst! wer ist es sonst, der in meine Hand einschlagen wird?

Nyt siis taivuta sinus, ja ole itse minun takaukseni! kukas muu olis, joka minua takais?

Denn ihre Herzen hast du der Einsicht verschlossen; darum wirst du ihnen nicht die Oberhand geben.

Ymmärryksen olet sinä heidän sydämistänsä kätkenyt, sentähden et sinä korota heitä.

Wenn einer die Freunde zur Beute ausbietet, so werden die Augen seiner Kinder verschmachten.

Hän kerskaa ystävillensä saaliistansa, mutta hänen lastensa silmät pitää vaipuman.

Und er hat mich hingestellt zum Sprichwort der Völker, und ich bin zum Anspeien ins Angesicht.

Hän on minun pannut sananlaskuksi kansain sekaan, ja ääniksi heidän keskellensä.

Und mein Auge ist trübe geworden vor Gram, und wie der Schatten sind alle meine Glieder.

Minun silmäni ovat pimenneet minun suruni tähden, ja kaikki minun jäseneni ovat niinkuin varjo.

Die Aufrichtigen werden sich hierüber entsetzen, und der Schuldlose wird aufgebracht werden über den Ruchlosen.

Tästä hurskaat hämmästyvät, ja viattomat asettavat heitänsä ulkokullatuita vastaan.

Doch der Gerechte wird an seinem Wege festhalten, und der an Händen Reine wird an Stärke zunehmen.

Hurskas pysyy tielIänsä: ja jolla on puhtaat kädet, se pysyy vahvana.

Aber ihr alle, kommet nur wieder heran! und einen Weisen werde ich nicht unter euch finden.

Kääntäkäät siis teitänne kaikki ja tulkaat nyt: en minä kuitenkaan löydä yhtään taitavaa teidän seassanne.

Meine Tage sind vorüber, zerrissen sind meine Pläne, das Eigentum meines Herzens.

Minun päiväni ovat kuluneet: minun aivoitukseni ovat hajoitetut, jotka minun sydämessäni olivat,

Die Nacht machen sie zum Tage, das Licht nahe vor lauter Finsternis.

Ja ovat yöstä päivän, ja valkeuden pimeydestä tehneet.

Wenn ich hoffe, so ist der Scheol mein Haus, in der Finsternis bette ich mein Lager.

Ja ehkä minä kauvan odottaisin, niin on kuitenkin hauta minun huoneeni, ja minä olen vuoteeni pimeydessä tehnyt.

Zur Verwesung rufe ich: Du bist mein Vater! zu dem Gewürm: Meine Mutter und meine Schwester!

Mätänemisen minä kutsuin isäkseni, ja madot äidikseni ja sisarekseni.

Wo denn also ist meine Hoffnung? ja, meine Hoffnung, wer wird sie schauen?

Kussa on nyt minun odottamiseni? ja kuka ottaa minun toivostani vaarin?

Sie fährt hinab zu den Riegeln des Scheols, wenn wir miteinander im Staube Ruhe haben.

Hautaan se menee, ja makaa minun kanssani mullassa.