Psalms 55

Davidin opetus, edelläveisaajalle, kanteleilla. Jumala, kuule minun rukoukseni, ja älä peitä sinuas minun rukoukseni edestä.

victori in psalmis eruditi David exaudi Deus orationem meam et ne dispicias deprecationem meam

Ota minusta vaari ja kuule minua; että minä surkeasti valitan rukouksissani ja parun;

adtende mihi et exaudi me humiliatus sum in meditatione mea et conturbatus

Että vihamies niin huutaa, ja jumalatoin ahdistaa; sillä he kääntävät valheen minun päälleni, ja asettavat itsensä vihassansa minua vastaan.

a voce inimici a facie persequentis impii quoniam proiecerunt super me iniquitatem et in furore adversabantur mihi

Minun sydämeni vapisee minussa, ja kuoleman pelko lankesi minun päälleni.

cor meum doluit in vitalibus meis et terrores mortis ceciderunt super me

Pelko ja vavistus tulivat minun päälleni, ja kauhistus peitti minun.

timor et tremor venit super me et operuit me caligo

Ja minä sanoin: jospa minulla olisi siivet niinkuin mettisellä, että minä lentäisin, ja (joskus) lepäisin!

et dixi quis dabit mihi pinnas columbae ut volem et requiescam

Katso, niin minä kauvas pakenisin, ja oleskelisin korvessa, Sela!

ut procul abeam et commorer in deserto semper

Minä rientäisin, että minä pääsisin tuulen puuskasta ja tuulispäästä.

festinabo ut salver ab spiritu tempestatis et turbinis

Turmele, Herra, ja sekoita heidän kielensä; sillä minä näin väkivallan ja riidan kaupungissa.

praecipita Domine divide linguas eorum quoniam vidi iniquitatem et contradictionem in civitate

He käyvät sen ympäri päivällä ja yöllä hänen muurinsa päällä: vääryys ja vaiva on sen keskellä.

die et nocte circumeuntes muros eius scelus et dolorem in medio eius

Vääryys on sen keskellä: valhe ja petos ei luovu hänen kaduiltansa.

insidiae in vitalibus eius et non recedet de plateis eius damnum et fraudulentia

Sillä jos minun vihamieheni häpäisis minua, sen minä kärsisin: ja jos minun vainoojani nousis minua vastaan, niin minä kätkisin itseni hänen edestänsä.

non enim inimicus exprobravit mihi ut sustineam neque is qui me oderat super me magnificatus est ut abscondar ab eo

Vaan sinä olet minun kumppanini, minun johdattajani ja minun tuttavani:

sed tu homo unianimis meus dux meus et notus meus

Me jotka ystävällisesti keskenämme neuvoa pidimme, ja vaelsimme Jumalan huoneesen joukossa.

qui simul habuimus dulce secretum in domo Dei ambulavimus in terrore

Langetkoon kuolema heidän päällensä, ja he menkään elävänä alas helvettiin; sillä sula pahuus on heidän asuinsioissansa heidän keskellänsä.

veniat mors super eos descendant in infernum viventes quia nequitiae in congregatione eorum et in medio eorum

Mutta minä huudan Jumalan tykö; ja Herra auttaa minua.

ego ad Deum clamabo et Dominus salvabit me

Ehtoona, aamulla ja puolipäivänä minä valitan ja itken; ja hän kuulee minun ääneni.

vespere et mane et meridie eloquar et resonabo et exaudiet vocem meam

Hän lunastaa minun sieluni niistä, jotka sotivat minua vastaan, ja saattaa hänelle rauhan; sillä monta on minua vastaan.

redimet in pace animam meam ab adpropinquantibus mihi multi enim fuerunt adversum me

Jumala kuulkoon, ja heitä nöyryyttäköön, joka alusta ollut on, Sela! jotka ei paranna heitänsä, eikä pelkää Jumalaa.

exaudiet Deus et humiliabit eos qui iudex est ab initio semper non enim mutantur neque timent Deum

He laskevat kätensä hänen rauhallistensa päälle, ja turmelevat hänen liittonsa.

extendit manum suam ad pacifica sua contaminabit pactum suum

Heidän suunsa on liukkaampi kuin voi, ja sota on heidän sydämessänsä: heidän sanansa ovat sileämmät kuin öljy, ja ne ovat paljaat miekat.

nitidius butyro os eius pugnat autem cor illius molliores sermones eius oleo cum sint lanceae

Heitä surus Herran päälle, hän sinusta murheen pitää, ja ei salli vanhurskaan olla kulkiana ijankaikkisesti.

proice super Dominum caritatem tuam et ipse enutriet te non dabit in aeternum fluctuationem iusto

Mutta sinä, Jumala, syökset heitä syvään kuoppaan: murhamiehet ja pettäjät ei pidä tuleman puoli-ikäänsä; vaan minä toivon sinuun.

tu autem Deus deduces eos in puteum interitus viri sanguinum et dolosi non dimidiabunt dies suos ego autem fiduciam habeo tui