Psalms 55

Davidin opetus, edelläveisaajalle, kanteleilla. Jumala, kuule minun rukoukseni, ja älä peitä sinuas minun rukoukseni edestä.

För sångmästaren, med strängaspel; en sång av David.

Ota minusta vaari ja kuule minua; että minä surkeasti valitan rukouksissani ja parun;

 Lyssna, Gud, till min bön,  och fördölj dig icke för min åkallan.

Että vihamies niin huutaa, ja jumalatoin ahdistaa; sillä he kääntävät valheen minun päälleni, ja asettavat itsensä vihassansa minua vastaan.

 Akta på mig och svara mig.  I mitt bekymmer är jag utan ro och måste klaga,

Minun sydämeni vapisee minussa, ja kuoleman pelko lankesi minun päälleni.

 vid fiendens rop,      vid den ogudaktiges skri.  Ty de vilja draga fördärv över mig,      och i vrede ansätta de mig.

Pelko ja vavistus tulivat minun päälleni, ja kauhistus peitti minun.

 Mitt hjärta ängslas i mitt bröst,  och dödens fasor hava fallit över mig.

Ja minä sanoin: jospa minulla olisi siivet niinkuin mettisellä, että minä lentäisin, ja (joskus) lepäisin!

 Fruktan och bävan kommer över mig,      och förfäran övertäcker mig.

Katso, niin minä kauvas pakenisin, ja oleskelisin korvessa, Sela!

 Därför säger jag:  Ack att jag hade vingar såsom duvan!      Då skulle jag flyga bort och söka mig ett bo.

Minä rientäisin, että minä pääsisin tuulen puuskasta ja tuulispäästä.

 Ja, långt bort skulle jag fly,      jag skulle taga härbärge i öknen.  Sela.

Turmele, Herra, ja sekoita heidän kielensä; sillä minä näin väkivallan ja riidan kaupungissa.

 Jag skulle skynda att söka mig en tillflykt      undan stormvind och oväder.

He käyvät sen ympäri päivällä ja yöllä hänen muurinsa päällä: vääryys ja vaiva on sen keskellä.

 Fördärva dem, Herre;      gör deras tungor oense.  Ty våld och genstridighet      ser jag i staden.

Vääryys on sen keskellä: valhe ja petos ei luovu hänen kaduiltansa.

 Dag och natt gå de omkring den,      ovanpå dess murar,  ondska och olycka råda därinne;

Sillä jos minun vihamieheni häpäisis minua, sen minä kärsisin: ja jos minun vainoojani nousis minua vastaan, niin minä kätkisin itseni hänen edestänsä.

 ja, fördärv råder därinne,  och från dess torg vika icke      förtryck och svek.

Vaan sinä olet minun kumppanini, minun johdattajani ja minun tuttavani:

 Se, det är icke en fiende som smädar mig,      det kunde jag fördraga;  det är icke min ovän som förhäver sig mot mig,      för honom kunde jag gömma mig undan.

Me jotka ystävällisesti keskenämme neuvoa pidimme, ja vaelsimme Jumalan huoneesen joukossa.

 Nej, du gör det, du som var min jämlike,      min vän och förtrogne,

Langetkoon kuolema heidän päällensä, ja he menkään elävänä alas helvettiin; sillä sula pahuus on heidän asuinsioissansa heidän keskellänsä.

 du som levde med mig      i ljuvlig förtrolighet,  du som i Guds hus gick med mig      i högtidsskaran.

Mutta minä huudan Jumalan tykö; ja Herra auttaa minua.

 Döden komme över dem oförtänkt,  levande fare de ned i dödsriket;  ty ondska råder i deras boning, i deras hjärtan.

Ehtoona, aamulla ja puolipäivänä minä valitan ja itken; ja hän kuulee minun ääneni.

 Men jag ropar till Gud;      HERREN skall frälsa mig.

Hän lunastaa minun sieluni niistä, jotka sotivat minua vastaan, ja saattaa hänelle rauhan; sillä monta on minua vastaan.

 Afton och morgon och middag      vill jag utgjuta mitt bekymmer och klaga,      och han skall höra min röst.

Jumala kuulkoon, ja heitä nöyryyttäköön, joka alusta ollut on, Sela! jotka ei paranna heitänsä, eikä pelkää Jumalaa.

 Han förlossar min själ och skaffar henne ro,      så att de icke komma vid mig;  ty de äro många, som stå mig emot.

He laskevat kätensä hänen rauhallistensa päälle, ja turmelevat hänen liittonsa.

 Gud skall höra det och giva dem svar,      han som sitter på sin tron av ålder.  Sela.  Ty de vilja icke ändra sig,      och de frukta ej Gud.

Heidän suunsa on liukkaampi kuin voi, ja sota on heidän sydämessänsä: heidän sanansa ovat sileämmät kuin öljy, ja ne ovat paljaat miekat.

 Den mannen bär händer på sin vän;      han bryter sitt förbund.

Heitä surus Herran päälle, hän sinusta murheen pitää, ja ei salli vanhurskaan olla kulkiana ijankaikkisesti.

 Orden i hans mun äro hala såsom smör,      men stridslust fyller hans hjärta;  hans ord äro lenare än olja,      dock äro de dragna svärd.

Mutta sinä, Jumala, syökset heitä syvään kuoppaan: murhamiehet ja pettäjät ei pidä tuleman puoli-ikäänsä; vaan minä toivon sinuun.

 Kasta din börda på HERREN,      han skall uppehålla dig;  han skall i evighet icke tillstädja      att den rättfärdige vacklar. [ (Psalms 55:24)  Gud, du skall störta dem ned      i gravens djup;  de blodgiriga och falska skola ej nå      sin halva ålder.  Men jag förtröstar på dig. ]