Psalms 147

Kiittäkäät Herraa! sillä Jumalaamme kiittää on kallis asia: kiitos on suloinen ja kaunis.

 Halleluja!  Ja, det är gott att lovsjunga vår Gud,  ja, det är ljuvligt; lovsång höves oss.

Herra rakentaa Jerusalemin, ja kokoo hajoitetut Israelilaiset.

 HERREN är den som bygger upp Jerusalem,  Israels fördrivna samlar han tillhopa.

Hän parantaa murretut sydämet, ja sitoo heidän kipunsa.

 Han helar dem som hava förkrossade hjärtan,  och deras sår förbinder han.

Hän lukee tähdet, ja kutsuu heitä kaikkia nimeltänsä.

 Han bestämmer stjärnornas mängd,  han nämner dem alla vid namn.

Suuri on meidän Herramme, ja suuri hänen voimansa, ja hänen viisautensa on määrätöin.

 Vår Herre är stor och väldig i kraft,  hans förstånd har ingen gräns.

Herra ojentaa raadolliset, ja jumalattomat maahan paiskaa.

 HERREN uppehåller de ödmjuka,  men de ogudaktiga slår han till jorden.

Vuoroin veisatkaat Herralle kiitossanalla, ja veisatkaat meidän Herrallemme kanteleella;

 Höjen sång till HERREN med tacksägelse,  lovsjungen vår Gud till harpa,

Joka taivaan pilvillä peittää ja antaa sateen maan päälle; joka ruohot vuorilla kasvattaa;

 honom som betäcker himmelen med moln,  honom som bereder regn åt jorden,  honom som låter gräs skjuta upp på bergen,

Joka eläimille antaa heidän ruokansa, ja kaarneen pojille, jotka häntä avuksensa huutavat.

 honom som giver föda åt djuren,  åt korpens ungar som ropa.

Ei hän mielisty hevosten väkevyyteen, eikä hänelle kelpaa miehen sääriluut.

 Han har icke sin lust i hästens styrka,  hans behag står ej till mannens snabbhet.

Herralle kelpaavat ne, jotka häntä pelkäävät, ja jotka hänen laupiuteensa uskaltavat.

 HERRENS behag står till dem som frukta honom,  till dem som hoppas på hans nåd.

Ylistä, Jerusalem, Herraa: kiitä, Zion, sinun Jumalaas!

 Jerusalem, prisa HERREN;  Sion, lova din Gud.

Sillä hän vahvistaa sinun porttis salvat, ja siunaa sinussa sinun lapses.

 Ty han har gjort bommarna för dina portar fasta;  han har välsignat dina barn i dig.

Hän saattaa rauhan sinun ääriis, ja ravitsee sinua parhailla nisuilla.

 Han skaffar dina gränser frid,  han mättar dig med bästa vete.

Hän lähettää puheensa maan päälle: hänen sanansa nopiasti juoksee.

 Han låter sitt tal gå ut till jorden,  hans ord löper åstad med hast.

Hän antaa lumen niinkuin villan; hän hajoittaa härmän niinkuin tuhan.

 Han låter snö falla såsom ull,  rimfrost strör han ut såsom aska.

Hän heittää rakeensa niinkuin palat; kuka hänen pakkasensa edessä kestää?

 Han kastar sitt hagel såsom smulor;  vem kan bestå för hans frost?

Hän lähettää sanansa, ja sulaa ne; hän antaa tuulen puhaltaa, niin vedet juoksevat.

 Åter sänder han sitt ord, då smälter det frusna;  sin vind låter han blåsa, då strömmar vatten.

Hän ilmoittaa Jakobille sanansa, ja Israelille säätynsä ja oikeutensa.

 Han har förkunnat för Jakob sitt ord,  för Israel sina stadgar och rätter.

Ei hän niin tehnyt kaikille pakanoille; eikä he tiedä hänen oikeuttansa, Halleluja!

 Så har han icke gjort för något hednafolk;  och hans rätter, dem känna de icke.  Halleluja!