Psalms 146

Halleluja! Kiitä Herraa, minun sieluni.

 Halleluja!  Lova HERREN, min själ.

Minä kiitän Herraa niinkauvan kuin minä elän, ja Jumalalleni kiitoksen veisaan, niinkauvan kuin minä täällä olen.

 Jag vill lova HERREN, så länge jag lever,  jag vill lovsjunga min Gud, så länge jag är till.

Älkäät uskaltako päämiehiin; ihmiset he ovat, ei he voi mitään auttaa.

 Förliten eder icke på furstar,  icke på en människoson, han kan icke hjälpa.

Sillä ihmisen henki pitää erkaneman, ja hänen täytyy maaksi tulla jälleen: silloin ovat kaikki hänen aivoituksensa hukassa.

 Hans ande måste sin väg,      han vänder tillbaka till den jord      varav han är kommen;  då varda hans anslag om intet.

Autuas on se, jonka apu Jakobin Jumala on, jonka toivo Herrassa hänen Jumalassansa on;

 Säll är den vilkens hjälp är Jakobs Gud,  den vilkens hopp står till HERREN, hans Gud,

Joka taivaan ja maan, meren ja kaikki, jotka niissä ovat, tehnyt on, joka totuuden pitää ijankaikkisesti;

 till honom som har gjort himmelen och jorden  och havet och allt vad i dem är,  till honom som håller tro evinnerligen,

Joka oikeuden saattaa niille, jotka väkivaltaa kärsivät, joka isoovaiset ravitsee. Herra kirvottaa vangitut:

 som skaffar rätt åt de förtryckta,  som giver bröd åt de hungrande.  HERREN löser de fångna,

Herra avaa sokian silmät: Herra nostaa kukistetut: Herra rakastaa vanhurskaita.

 HERREN öppnar de blindas ögon,  HERREN upprättar de nedböjda,  HERREN älskar de rättfärdiga,

Herra varjelee vieraat, ja holhoo orpoja ja leskiä, ja jumalattomain tien hajoittaa.

 HERREN bevarar främlingar,  faderlösa och änkor uppehåller han;  men de ogudaktigas väg vänder han i villa.

Herra on kuningas ijankaikkisesti, sinun Jumalas, Zion, suvusta sukuun, Halleluja!

 HERREN är konung evinnerligen,  din Gud, Sion, från släkte till släkte.  Halleluja!