Job 37

Siitä myös hämmästyy minun sydämeni ja vapisee.

Halljátok meg figyelmetesen az ő hangjának dörgését, és a zúgást, a mely az ő szájából kijön!

Kuulkaat visusti hänen vihansa huutoa, ja puhetta, joka hänen suustansa käy ulos.

Az egész ég alatt szétereszti azt, és villámát is a földnek széléig.

Hän toimittaa sen oikeuden kaikkein taivasten alla; ja hänen leimauksensa paistaa maan ääristä.

Utána hang zendül, az ő fenségének hangjával mennydörög, s nem tartja vissza azt, ha szava megzendült.

Senjälkeen kuuluu pitkäisen jylinä, ja se jylisee suurella äänellä; ja koska hänen jylinänsä kuullaan, ei sitä taideta estää.

Isten az ő szavával csudálatosan mennydörög, és nagy dolgokat cselekszik, úgy hogy nem érthetjük.

Jumala jylistää pauhinallansa ihmeellisesti, ja tekee suuria ja tutkimattomia töitä.

Mert azt mondja a hónak: Essél le a földre! És a zápor-esőnek és a zuhogó zápornak: *Szakadjatok.*

Hän puhuu lumelle, ja se kohta tulee maan päälle, ja sadekuurolle, ja niin sadekuurolla on voima.

Minden ember kezét lepecsétli, hogy megismerje minden halandó, hogy az ő műve.

Hänen kädessänsä ovat kaikki ihmiset kätketyt, että kaikki tuntisivat hänen tekonsa.

Akkor a vadállat az ő tanyájára húzódik, és az ő barlangjában marad.

Metsän pedot pakenevat varjoon ja pysyvät asumapaikoissansa.

Rejtekéből előjön a vihar, és az északi szelektől a fagy.

Etelästä tulee tuulispää ja pohjasta kylmä.

Isten lehellete által támad a jég, és szorul össze a víznek szélessége.

Jumalan hengestä tulee pakkanen ja ahdistaa laviat vedet.

Majd nedvességgel öntözi meg a felleget, s áttöri a borulatot az ő villáma.

Seijes myös hajoittaa pilvet, ja hänen valkeutensa levittää itsensä pilvien lävitse.

És az köröskörül forog az ő vezetése alatt, hogy mindazt megtegyék, a mit parancsol nékik, a föld kerekségének színén.

Hän kääntää pilvensä kuhunka hän tahtoo, tekemään kaikkia, mitä hän tahtoo maan piirin päällä.

Vagy ostorul, ha földjének úgy kell, vagy áldásul juttatja azt.

Jos se tapahtuu yhdelle sukukunnalle eli maakunnalle, koska hän löydetään laupiaaksi.

Vedd ezt füledbe Jób, állj meg és gondold meg az Istennek csudáit.

Kuules näitä Job: seiso ja ota vaari Jumalan ihmeellisistä töistä.

Megtudod-é, mikor rendeli azt rájok az Isten, hogy villanjon az ő felhőjének villáma?

Tiedätkös, koska Jumala saattaa nämät heidän päällensä, ja koska hän antaa pilviensä valkeuden paistaa?

Tudod-é, hogy miként lebegnek a felhők, *vagy* a tökéletes tudásnak csudáit *érted-é?*

Tiedätkös, kuinka pilvet hajoittavat heitänsä? täydellisen viisauden ihmeellisiä töitä?

Miképen melegülnek át ruháid, mikor nyugton van a föld a déli széltől?

Että sinun vaattees lämpeevät, kuin ilma tyventyy etelästä?

Vele együtt terjesztetted-é ki az eget, a mely szilárd, mint az aczéltükör?

Levitätkö sinä hänen kanssansa pilviä, jotka vahvat ovat niinkuin valettu peili?

Mondd meg nékünk, mit szóljunk néki? A setétség miatt semmit sem kezdhetünk.

Ilmoita sinä meille, mitä meidän pitäis hänelle sanoman; sillä emme ulotu hänen tykönsä pimeydeltä.

Elbeszélik-é néki, ha szólok? Ha elmondaná valaki: bizony vége volna!

Kuka luettelee hänelle, mitä minä puhun? jos joku puhuu, niin hän niellään.

Néha nem látják a napot, bár az égen ragyog; de szél fut át *rajta* és kiderül.

Ei nähdä nyt valkeutta, joka pilvissä leimahtaa; vaan kuin tuuli puhaltaa, niin seijestyy.

Észak felől arany*színű világosság* támad, Isten körül félelmetes dicsőség.

Pohjoisesta tulee kulta peljättävän Jumalan kunniaksi.

Mindenható! Nem foghatjuk meg őt; nagy az ő hatalma és ítélő ereje, és a tiszta igazságot el nem nyomja.

Mutta Kaikkivaltiasta emme taida löytää, joka on niin suuri voimassa; ja ei hän tarvitse vastata oikeudessansa ja suuressa vanhurskaudessansa.

Azért rettegjék őt az emberek; a *kevély* bölcsek közül nem lát ő egyet sem.

Sentähden täytyy ihmisten häntä peljätä: ja ei hän katso yhtään taitavaa sydämestä.