Psalms 55

Davidin opetus, edelläveisaajalle, kanteleilla. Jumala, kuule minun rukoukseni, ja älä peitä sinuas minun rukoukseni edestä.
Aŭskultu, ho Dio, mian preĝon, Kaj ne kaŝu Vin de mia petego.
Ota minusta vaari ja kuule minua; että minä surkeasti valitan rukouksissani ja parun;
Atentu min, kaj respondu al mi; Mi ĝemas en mia malĝojo, kaj mi ploregas,
Että vihamies niin huutaa, ja jumalatoin ahdistaa; sillä he kääntävät valheen minun päälleni, ja asettavat itsensä vihassansa minua vastaan.
Pro la kriado de la malamiko, Pro la premado de la malbonulo, Ĉar ili preparas kontraŭ mi malicon Kaj kolere min malamas.
Minun sydämeni vapisee minussa, ja kuoleman pelko lankesi minun päälleni.
Mia koro tremas en mi; Kaj teruroj de morto min atakis;
Pelko ja vavistus tulivat minun päälleni, ja kauhistus peitti minun.
Timo kaj tremo venis sur min, Kaj konsternego min kovris.
Ja minä sanoin: jospa minulla olisi siivet niinkuin mettisellä, että minä lentäisin, ja (joskus) lepäisin!
Kaj mi diris: Ho, se mi havus flugilojn kiel kolombo! Mi forflugus kaj mi ie ekloĝus;
Katso, niin minä kauvas pakenisin, ja oleskelisin korvessa, Sela!
Malproksimen mi foriĝus, Mi ekloĝus en dezerto. Sela.
Minä rientäisin, että minä pääsisin tuulen puuskasta ja tuulispäästä.
Mi rapidus al rifuĝejo For de ventego kaj fulmotondro.
Turmele, Herra, ja sekoita heidän kielensä; sillä minä näin väkivallan ja riidan kaupungissa.
Pereigu, ho mia Sinjoro, disigu ilian langon; Ĉar mi vidas rabadon kaj malpacon en la urbo.
He käyvät sen ympäri päivällä ja yöllä hänen muurinsa päällä: vääryys ja vaiva on sen keskellä.
Tage kaj nokte ili ĉirkaŭas ĝiajn murojn; Kaj malbonfaroj estas interne de ĝi;
Vääryys on sen keskellä: valhe ja petos ei luovu hänen kaduiltansa.
Pereigemo estas interne de ĝi, Kaj trompo kaj falso ne forlasas ĝian straton.
Sillä jos minun vihamieheni häpäisis minua, sen minä kärsisin: ja jos minun vainoojani nousis minua vastaan, niin minä kätkisin itseni hänen edestänsä.
Ne malamiko min ja insultas — mi tion tolerus; Ne mia malamanto tenas sin grande kontraŭ mi — mi kaŝus min de li;
Vaan sinä olet minun kumppanini, minun johdattajani ja minun tuttavani:
Sed vi, kiu estas tia sama homo, kiel mi, Mia amiko, mia kamarado,
Me jotka ystävällisesti keskenämme neuvoa pidimme, ja vaelsimme Jumalan huoneesen joukossa.
Vi, kun kiu ni kune intime paroladis, Iradis en la domon de Dio en la homamaso.
Langetkoon kuolema heidän päällensä, ja he menkään elävänä alas helvettiin; sillä sula pahuus on heidän asuinsioissansa heidän keskellänsä.
La morto ilin kaptu, Ili iru vivaj en Ŝeolon; Ĉar malbonagado estas en iliaj loĝejoj, en ilia mezo.
Mutta minä huudan Jumalan tykö; ja Herra auttaa minua.
Mi vokas al Dio, Kaj la Eternulo min savos.
Ehtoona, aamulla ja puolipäivänä minä valitan ja itken; ja hän kuulee minun ääneni.
Vespere kaj matene kaj tagmeze mi plendas kaj ĝemas; Kaj Li aŭskultas mian voĉon.
Hän lunastaa minun sieluni niistä, jotka sotivat minua vastaan, ja saattaa hänelle rauhan; sillä monta on minua vastaan.
Li liberigis pace mian animon de atako kontraŭ mi, Kiam ili grandanombre estis kontraŭ mi.
Jumala kuulkoon, ja heitä nöyryyttäköön, joka alusta ollut on, Sela! jotka ei paranna heitänsä, eikä pelkää Jumalaa.
Dio aŭskultos, kaj Li humiligos ilin, La vivanto de eterne; Sela. Ĉar ili ne ŝanĝiĝas Kaj ili ne timas Dion.
He laskevat kätensä hänen rauhallistensa päälle, ja turmelevat hänen liittonsa.
Li metis sian manon sur siajn amikojn, Li rompis sian interligon;
Heidän suunsa on liukkaampi kuin voi, ja sota on heidän sydämessänsä: heidän sanansa ovat sileämmät kuin öljy, ja ne ovat paljaat miekat.
Pli glata ol butero estas lia buŝo, Sed milito estas en lia koro; Liaj vortoj estas pli delikataj ol oleo, Sed ili estas nudigitaj glavoj.
Heitä surus Herran päälle, hän sinusta murheen pitää, ja ei salli vanhurskaan olla kulkiana ijankaikkisesti.
Metu vian ŝarĝon sur la Eternulon, Kaj Li vin subtenos; Neniam Li lasos fali piulon.
Mutta sinä, Jumala, syökset heitä syvään kuoppaan: murhamiehet ja pettäjät ei pidä tuleman puoli-ikäänsä; vaan minä toivon sinuun.
Vi, ho Dio, malsuprenigos ilin en la foson de pereo; La homoj de sango kaj falso ne atingos la duonon de siaj tagoj; Sed mi fidas Vin.