Psalms 55

Davidin opetus, edelläveisaajalle, kanteleilla. Jumala, kuule minun rukoukseni, ja älä peitä sinuas minun rukoukseni edestä.

(Til sangmesteren. Med strengespil. En maskil af David.) Lyt, o Gud, til min Bøn, skjul dig ej for min tryglen,

Ota minusta vaari ja kuule minua; että minä surkeasti valitan rukouksissani ja parun;

lå mig Øre og svar mig, jeg vånder mig i Klage,

Että vihamies niin huutaa, ja jumalatoin ahdistaa; sillä he kääntävät valheen minun päälleni, ja asettavat itsensä vihassansa minua vastaan.

jeg stønner ved Fjendernes Råb og de gudløses Skrig; thi Ulykke vælter de over mig, forfølger mig grumt;

Minun sydämeni vapisee minussa, ja kuoleman pelko lankesi minun päälleni.

Hjertet er angst i mit Bryst, Dødens Rædsler er faldet over mig.

Pelko ja vavistus tulivat minun päälleni, ja kauhistus peitti minun.

Frygt og Angst falder på mig, Gru er over mig.

Ja minä sanoin: jospa minulla olisi siivet niinkuin mettisellä, että minä lentäisin, ja (joskus) lepäisin!

Jeg siger: Ak, havde jeg Vinger som Duen, da fløj jeg i Ly,

Katso, niin minä kauvas pakenisin, ja oleskelisin korvessa, Sela!

ja, langt bort vilde jeg fly og blive i Ørkenen. - Sela.

Minä rientäisin, että minä pääsisin tuulen puuskasta ja tuulispäästä.

Da søgte jeg skyndsomt Tilflugt for rivende Storm og Uvejr.

Turmele, Herra, ja sekoita heidän kielensä; sillä minä näin väkivallan ja riidan kaupungissa.

Herre, forvir og split deres Tungemål! Thi Vold og Ufred ser jeg i Byen;

He käyvät sen ympäri päivällä ja yöllä hänen muurinsa päällä: vääryys ja vaiva on sen keskellä.

de går Rundgang Dag og Nat på dens Mure;

Vääryys on sen keskellä: valhe ja petos ei luovu hänen kaduiltansa.

Ulykke, Kvide og Vanheld råder derinde, Voldsfærd og Svig viger aldrig bort fra dens Torve.

Sillä jos minun vihamieheni häpäisis minua, sen minä kärsisin: ja jos minun vainoojani nousis minua vastaan, niin minä kätkisin itseni hänen edestänsä.

Det var ikke en Fjende, som hånede mig - det kunde bæres; min uven ydmygede mig ej - ham kunde jeg undgå;

Vaan sinä olet minun kumppanini, minun johdattajani ja minun tuttavani:

men du, en Mand af min Stand, en Ven og fortrolig,

Me jotka ystävällisesti keskenämme neuvoa pidimme, ja vaelsimme Jumalan huoneesen joukossa.

og det skønt vi delte Samværets Sødme, vandrede endrægtelig i Guds Hus.

Langetkoon kuolema heidän päällensä, ja he menkään elävänä alas helvettiin; sillä sula pahuus on heidän asuinsioissansa heidän keskellänsä.

Over dem komme Død, lad dem levende synke i Dødsriget! Thi der er Ondskab i deres Bolig, i deres Indre!

Mutta minä huudan Jumalan tykö; ja Herra auttaa minua.

Jeg, jeg råber til Gud, og HERREN vil frelse mig.

Ehtoona, aamulla ja puolipäivänä minä valitan ja itken; ja hän kuulee minun ääneni.

Jeg klager og stønner ved Kvæld, ved Gry og ved Middag; min Røst vil han høre

Hän lunastaa minun sieluni niistä, jotka sotivat minua vastaan, ja saattaa hänelle rauhan; sillä monta on minua vastaan.

og udfri min Sjæl i Fred, så de ikke kan komme mig nær; thi mange er de imod mig.

Jumala kuulkoon, ja heitä nöyryyttäköön, joka alusta ollut on, Sela! jotka ei paranna heitänsä, eikä pelkää Jumalaa.

Gud, som troner fra Fortids Dage, vil høre og ydmyge dem. - Sela. Thi der er ingen Forandring hos dem, og de frygter ikke for Gud.

He laskevat kätensä hänen rauhallistensa päälle, ja turmelevat hänen liittonsa.

På Venner lagde han Hånd og brød sin Pagt.

Heidän suunsa on liukkaampi kuin voi, ja sota on heidän sydämessänsä: heidän sanansa ovat sileämmät kuin öljy, ja ne ovat paljaat miekat.

Glattere end Smør er hans Mund, men Hjertet vil Krig, blødere end Olie hans Ord, skønt dragne Sværd.

Heitä surus Herran päälle, hän sinusta murheen pitää, ja ei salli vanhurskaan olla kulkiana ijankaikkisesti.

Kast din Byrde på HERREN, så sørger han for dig, den retfærdige lader han ikke i Evighed rokkes.

Mutta sinä, Jumala, syökset heitä syvään kuoppaan: murhamiehet ja pettäjät ei pidä tuleman puoli-ikäänsä; vaan minä toivon sinuun.

Og du, o Gud, nedstyrt dem i Gravens Dyb! Ej skal blodstænkte, svigefulde Mænd nå Hælvten af deres Dage. Men jeg, jeg stoler på dig!