Psalms 77

(Til Sangmesteren. Til Jedutun. Af Asaf. En Salme.) Jeg råber, højt til Gud, og han hører mig,

Asaphin Psalmi, Jedutunin edestä, edelläveisaajalle. Minä huudan äänelläni Jumalaa: Jumalaa minä huudan, ja hän kuultelee minua.

jeg søger Herren på Nødens Dag, min Hånd er om Natten utrættet udrakt, min Sjæl vil ikke lade sig trøste;

Minun hätä-ajallani etsin minä Herraa: minun käteni on yöllä ojettu, ja ei lakkaa; sillä ei minun sieluni salli itseänsä lohduttaa.

jeg ihukommer Gud og stønner, jeg sukker, min Ånd vansmægter. - Sela.

Minä ajattelen tosin Jumalan päälle, olen kuitenkin murheissani: minä tutkin, ja henkeni on sittekin ahdistuksessa, Sela!

Du holder mine Øjne vågne, jeg er urolig og målløs.

Sinä pidät minun silmäni, että he valvovat: minä olen niin voimatoin, etten minä voi puhua.

Jeg tænker på fordums dage, ihukommer længst henrundne År;

Minä ajattelen vanhoja aikoja, entisiä vuosia:

jeg gransker om Natten i Hjertet, grunder og ransager min Ånd.

Minä muistan yöllä minun kantelettani: minä puhun sydämelleni, ja minun henkeni tutkii:

Vil Herren bortstøde for evigt og aldrig mer vise Nåde,

Heittäneekö Jumala pois ijankaikkisesti, ja ei yhtään armoa silleen osoittane?

er hans Miskundhed ude for stedse, hans Trofasthed omme for evigt og altid,

Puuttuneeko hänen laupiutensa ijankaikkisesti, ja olleeko lupauksella jo loppu suvusta sukuhun?

har Gud da glemt at ynkes, lukket sit Hjerte i Vrede? - Sela.

Onko Jumala unohtanut olla armollinen? ja sulkenut laupiutensa vihan tähden? Sela!

Jeg sagde: Det er min Smerte; at den Højestes højre er ikke som før.

Minä sanoin: se on minun heikkouteni; mutta Ylimmäisen oikia käsi voi kaikki muuttaa.

Jeg kommer HERRENs Gerninger i Hu, ja kommer dine fordums Undere i Hu.

Sentähden minä muistan Herran töitä, ja minä ajattelen entisiä ihmeitäs,

Jeg tænker på al din Gerning og grunder over dine Værker.

Ja puhun kaikista sinun töistäs, ja sanon sinun teoistas.

Gud, din Vej var i Hellighed, hvo er en Gud så stor som Gud!

Jumala, sinun ties on pyhä: kussa on niin väkevää Jumalaa kuin sinä Jumala?

Du er en Gud, som gør Undere, du gjorde din Vælde kendt blandt Folkene,

Sinä olet se Jumala, joka ihmeitä tekee: sinä osoitit voimas kansain seassa.

udøste dit Folk med din Arm, Jakobs og Josefs Sønner. - Sela.

Sinä lunastit sinun kansas käsivarrellas, Jakobin ja Josephin lapset, Sela!

Vandene så dig, Gud, Vandene så dig og vred sig i Angst, ja Dybet tog til at skælve;

Vedet näkivät sinun, Jumala, vedet näkivät sinun ja vapisivat, ja syvyydet pauhasivat,

Skyerne udøste Vand, Skyhimlens Stemme gjaldede, dine Pile for hid og did;

Paksut pilvet kaasivat vettä, pilvet jylisivät ja nuolet lensivät sekaan.

din bragende Torden rullede, Lynene oplyste Jorderig, Jorden bæved og skjalv;

Se jylisi taivaassa, ja sinun leimaukses välkkyi maan piirin päälle: maa liikkui ja värisi siitä.

din Vej gik midt gennem Havet, din Sti gennem store Vande, dine Fodspor kendtes ikke.

Sinun ties oli meressä, ja sinun polkus olivat suurissa vesissä, ja ei sinun jälkiäs kenkään tuntenut.

Du førte dit Folk som en Hjord ved Moses's og Arons Hånd.

Sinä veit kansas niinkuin lammaslauman, Moseksen ja Aaronin kautta.