Lamentations 5

Muista, Herra, kuinka meille tapahtui: katso ja näe meidän ylönkatsettamme.

Meidän perintömme on muukalaisten osaksi tullut, ja huoneemme ulkonaisten omaksi.

Me olemme orvot ilman isää, ja äitimme ovat niinkuin lesket.

Vettä, joka meidän omamme oli, me joimme rahalla, omat halot me ostimme hinnalla.

kaulallamme me vaivaa kärsimme; ja ehkä me jo väsyneet olimme, ei kuitenkaan meille lepoa annettu.

Meidän piti Egyptin ja Assyrian alle meitämme antaman, että me sittekin leipää ravinnoksemme saaneet olisimme.

Meidän isämme ovat syntiä tehneet, ja ei enään ole käsissä; ja meidän pitää heidän pahoja tekojansa nautitseman.

Orjat meitä vallitsevat; ja ei ole kenkään, joka meitä heidän käsistänsä pelastaa.

Meidän pitää hakeman leipämme hengen paolla, miekan edessä korvessa.

Meidän ihomme on poltettu, niinkuin pätsissä, hirmuisen nälän tähden.

He ovat vaimot Zionissa raiskanneet ja neitseet Juudan kaupungeissa.

Ruhtinaat he ovat hirttäneet, ja vanhimpia ei he kunnioittaneet.

Nuorukaiset piti jauhaman, ja piskuisten täytyi puita kantaissansa kompastua.

Vanhat puuttuivat porteista, ja nuorukaiset ei enään kanteletta soita.

Meidän sydämemme ilo loppui, meidän tanssimme on kääntynyt murheeksi.

Meidän päästämme on kruunu pudonnut; voi nyt meitä, että me niin olemme syntiä tehneet!

Sentähden on myös sydämemme murheissansa; niiden tähden ovat meidän silmämme pimenneet;

Zionin vuoren tähden, että se niin hävitetty on, että ketut hänessä juoksentelevat.

Mutta sinä Herra, joka ijankaikkisesti olet, ja istuimes ijästä ikään!

Miksis meidät ijankaikkisesti unohdat, ja niin kauvan meitä peräti hylkäät?

Palauta, Herra, meitä jälleen sinun tykös, että me taas palaisimme; uudista meidän päivämme niinkuin ne alusta olivat.

Oletkos meitä peräti heittänyt pois, ja sangen suuresti vihastunut meidän päällemme?