Psalms 49

Для дириґетна хору. Синів Кореєвих. Псалом.

Koran lasten Psalmi, edelläveisaajalle. Kuulkaat tätä, kaikki kansat, ottakaat korviinne, kaikki maan asuvaiset,

Слухайте це, всі народи, візьміть до ушей, усі мешканці всесвіту,

Sekä yhteinen kansa että herrat, niin rikkaat kuin köyhät.

і людські сини й сини мужів, разом багатий та вбогий,

Minun suuni puhuu viisautta, ja minun sydämeni sanoo ymmärryksen.

мої уста казатимуть мудрість, думка ж серця мого розумність,

Minä tahdon kallistaa korvani vertauksiin, ja minun tapaukseni kanteleella soittaa.

нахилю своє ухо до приказки, розв'яжу свою загадку лірою!

Miksi minun pitäis pelkäämän pahoina päivinä, kuin minun sortajani vääryys käy minua ympäri?

Чому маю боятись у день лихоліття, як стане круг мене неправда моїх ошуканців,

Jotka luottavat tavaroihinsa, ja suuresti kerskaavat paljosta rikkaudestansa.

які на багатство своє покладають надію, і своїми достатками хваляться?

Ei velikään taida ketään lunastaa, eikä Jumalalle ketään sovittaa.

Але жодна людина не викупить брата, не дасть його викупу Богові,

Sillä heidän sielunsa lunastus on ylen kallis, niin että se jää tekemättä ijankaikkisesti,

бо викуп їхніх душ дорогий, і не перестане навіки,

Vaikka hän vielä kauvankin eläis ja ei näkisi hautaa.

щоб міг він ще жити навіки й не бачити гробу!

Sillä hänen täytyy nähdä, että viisasten pitää kuoleman, niin myös tyhmän ja taitamattoman pitää hukkuman, ja pitää vieraille tavaransa jättämän.

Та люди побачать, що мудрі вмирають так само, як гинуть невіглас та неук, і лишають для інших багатство своє...

Heidän sydämensä ajatus on, että heidän huoneensa pitää ijankaikkisesti pysymän, ja heidän majansa suvusta sukuun, ja heidän nimensä kuuluisaksi tulemaan maan päällä.

Вони думають, ніби доми їхні навіки, місця їхнього замешкання з роду до роду, іменами своїми звуть землі,

Mutta ei ihminen taida pysyä kunniassa, vaan verrataan eläimiin, jotka hukkuvat.

та не зостається в пошані людина, подібна худобі, що гине!

Tämä heidän tiensä on sula hulluus; kuitenkin, heidän jälkeentulevaisensa sitä suullansa kiittävät, Sela!

Така їхня дорога глупота для них, та за ними йдуть ті, хто кохає їхню думку. Села.

He makaavat helvetissä niinkuin lampaat, kuolema heitä kalvaa; mutta hurskasten pitää varhain heitä hallitseman, ja heidän öykkäyksensä pitää hukkuman, ja heidän täytyy jäädä helvettiin.

Вони зійдуть в шеол, і смерть їх пасе, немов вівці, а праведники запанують над ними від рання; подоба їхня знищиться, шеол буде мешканням для них...

Kuitenkin vapahtaa Jumala minun sieluni helvetin vallasta; sillä hän korjasi minun, Sela!

Та визволить Бог мою душу із влади шеолу, бо Він мене візьме! Села.

Älä sitä tottele, koska joku rikastuu, eli jos hänen huoneensa kunnia suureksi tulee.

Не лякайся, коли багатіє людина, коли збільшується слава дому її,

Sillä kuin hän kuolee, niin ei hän mitään myötänsä vie, eikä hänen kunniansa mene alas hänen kanssansa.

бо, вмираючи, не забере вона всього, її слава не піде за нею!

Sillä hän kiittää sieluansa elämästänsä: ja he ylistävät sinua, jos sinä itselles hyvää teet.

Хоч вона свою душу за життя свого хвалить, і славлять тебе, як для себе ти чиниш добро,

Niin he menevät isäinsä perästä, ja ei saa nähdä ikänä valkeutta.

вона прийде до роду батьків своїх, що світла вони не побачать навіки! Людина в пошані, але нерозумна, подібна худобі, що гине!

Koska ihminen on kunniassa, ja ei ole ymmärrystä, niin hän on verrattu eläimiin, jotka hukkuvat.