Lamentations 5

Anımsa, ya RAB, başımıza geleni, Bak da utancımızı gör.

Muista, Herra, kuinka meille tapahtui: katso ja näe meidän ylönkatsettamme.

Mülkümüz yabancılara geçti, Evlerimiz ellere.

Meidän perintömme on muukalaisten osaksi tullut, ja huoneemme ulkonaisten omaksi.

Öksüz kaldık, babasız, Annelerimiz dul kadınlara döndü.

Me olemme orvot ilman isää, ja äitimme ovat niinkuin lesket.

Suyumuzu parayla içtik, Odunumuzu parayla almak zorunda kaldık.

Vettä, joka meidän omamme oli, me joimme rahalla, omat halot me ostimme hinnalla.

Bizi kovalayanlar ensemizde, Yorgun düştük, rahatımız yok.

kaulallamme me vaivaa kärsimme; ja ehkä me jo väsyneet olimme, ei kuitenkaan meille lepoa annettu.

Ekmek için Mısır’a, Asur’a el açtık.

Meidän piti Egyptin ja Assyrian alle meitämme antaman, että me sittekin leipää ravinnoksemme saaneet olisimme.

Atalarımız günah işledi, Ama artık onlar yok; Suçlarının cezasını biz yüklendik.

Meidän isämme ovat syntiä tehneet, ja ei enään ole käsissä; ja meidän pitää heidän pahoja tekojansa nautitseman.

Köleler üstümüzde saltanat sürüyor, Bizi ellerinden kurtaracak kimse yok.

Orjat meitä vallitsevat; ja ei ole kenkään, joka meitä heidän käsistänsä pelastaa.

Çöldeki kılıçlı haydutlar yüzünden Ekmeğimizi canımız pahasına kazanıyoruz.

Meidän pitää hakeman leipämme hengen paolla, miekan edessä korvessa.

Kıtlığın yakıcı sıcağından Derimiz fırın gibi kızardı.

Meidän ihomme on poltettu, niinkuin pätsissä, hirmuisen nälän tähden.

Siyon’da kadınların, Yahuda kentlerinde erden kızların ırzına geçtiler.

He ovat vaimot Zionissa raiskanneet ja neitseet Juudan kaupungeissa.

Önderler ellerinden asıldı, Yaşlılar saygı görmedi.

Ruhtinaat he ovat hirttäneet, ja vanhimpia ei he kunnioittaneet.

Değirmen taşını gençler çevirdi, Çocuklar odun yükü altında tökezledi.

Nuorukaiset piti jauhaman, ja piskuisten täytyi puita kantaissansa kompastua.

Yaşlılar kent kapısında oturmaz oldu, Gençler saz çalmaz oldu.

Vanhat puuttuivat porteista, ja nuorukaiset ei enään kanteletta soita.

Yüreğimizin sevinci durdu, Oyunumuz yasa döndü.

Meidän sydämemme ilo loppui, meidän tanssimme on kääntynyt murheeksi.

Taç düştü başımızdan, Vay başımıza! Çünkü günah işledik.

Meidän päästämme on kruunu pudonnut; voi nyt meitä, että me niin olemme syntiä tehneet!

Bu yüzden yüreğimiz baygın, Bunlardan ötürü gözlerimiz karardı.

Sentähden on myös sydämemme murheissansa; niiden tähden ovat meidän silmämme pimenneet;

Viran olan Siyon Dağı’nın üstünde Çakallar geziyor!

Zionin vuoren tähden, että se niin hävitetty on, että ketut hänessä juoksentelevat.

[] Ama sen, sonsuza dek tahtında oturursun, ya RAB, Egemenliğin kuşaklar boyu sürer.

Mutta sinä Herra, joka ijankaikkisesti olet, ja istuimes ijästä ikään!

Niçin bizi hep unutuyorsun, Neden bizi uzun süre terk ediyorsun?

Miksis meidät ijankaikkisesti unohdat, ja niin kauvan meitä peräti hylkäät?

Bizi kendine döndür, ya RAB, döneriz, Eski günlerimizi geri ver.

Palauta, Herra, meitä jälleen sinun tykös, että me taas palaisimme; uudista meidän päivämme niinkuin ne alusta olivat.

Bizi büsbütün attıysan, Bize çok öfkelenmiş olmalısın.

Oletkos meitä peräti heittänyt pois, ja sangen suuresti vihastunut meidän päällemme?