Lamentations 5

 Tänk, HERRE, på vad som har vederfarits oss  skåda ned och se till vår smälek.

Muista, Herra, kuinka meille tapahtui: katso ja näe meidän ylönkatsettamme.

 Vår arvedel har kommit i främlingars ägo,  våra hus i utlänningars.5 Mos. 28,30 f.

Meidän perintömme on muukalaisten osaksi tullut, ja huoneemme ulkonaisten omaksi.

 Vi hava blivit värnlösa, vi hava ingen fader;  våra mödrar äro såsom änkor.

Me olemme orvot ilman isää, ja äitimme ovat niinkuin lesket.

 Vattnet som tillhör oss få vi dricka allenast för penningar;  vår egen ved måste vi betala.

Vettä, joka meidän omamme oli, me joimme rahalla, omat halot me ostimme hinnalla.

 Våra förföljare äro oss på halsen;  huru trötta vi än äro, unnas oss dock ingen vila.

kaulallamme me vaivaa kärsimme; ja ehkä me jo väsyneet olimme, ei kuitenkaan meille lepoa annettu.

 Vi hava måst giva oss under Egypten,  under Assyrien, för att få bröd till att mätta oss med.

Meidän piti Egyptin ja Assyrian alle meitämme antaman, että me sittekin leipää ravinnoksemme saaneet olisimme.

 Våra fäder hava syndat, de äro icke mer,  vi måste bära deras missgärningar.2 Mos. 20,5. Jer. 31,29. Hes. 18,2.

Meidän isämme ovat syntiä tehneet, ja ei enään ole käsissä; ja meidän pitää heidän pahoja tekojansa nautitseman.

 Trälar få råda över oss;  ingen finnes, som rycker oss ur deras våld.

Orjat meitä vallitsevat; ja ei ole kenkään, joka meitä heidän käsistänsä pelastaa.

 Med fara för vårt liv hämta vi vårt bröd,  bärga det undan öknens svärd.

Meidän pitää hakeman leipämme hengen paolla, miekan edessä korvessa.

 Vår hud är glödande såsom en ugn,  för brännande hungers skull.

Meidän ihomme on poltettu, niinkuin pätsissä, hirmuisen nälän tähden.

 Kvinnorna kränkte man i Sion,  jungfrurna i Juda städer.

He ovat vaimot Zionissa raiskanneet ja neitseet Juudan kaupungeissa.

 Furstarna blevo upphängda av deras händer,  för de äldste visade de ingen försyn.5 Mos. 28,50.

Ruhtinaat he ovat hirttäneet, ja vanhimpia ei he kunnioittaneet.

 Ynglingarna måste bära på kvarnstenar,  och gossarna dignade under vedbördor.

Nuorukaiset piti jauhaman, ja piskuisten täytyi puita kantaissansa kompastua.

 De gamla sitta icke mer i porten,  de unga hava upphört med sitt strängaspel.

Vanhat puuttuivat porteista, ja nuorukaiset ei enään kanteletta soita.

 Våra hjärtan hava icke mer någon fröjd  i sorgelåt är vår dans förvandlad.Job 30,31.

Meidän sydämemme ilo loppui, meidän tanssimme on kääntynyt murheeksi.

 Kronan har fallit ifrån vårt huvud;  ve oss, att vi syndade så!Job 19,9. Jer. 13,18. Hes. 21,26.

Meidän päästämme on kruunu pudonnut; voi nyt meitä, että me niin olemme syntiä tehneet!

 Därför hava ock våra hjärtan blivit sjuka,  därför äro våra ögon förmörkade,

Sentähden on myös sydämemme murheissansa; niiden tähden ovat meidän silmämme pimenneet;

 för Sions bergs skull, som nu ligger öde,  så att rävarna ströva omkring därpå.

Zionin vuoren tähden, että se niin hävitetty on, että ketut hänessä juoksentelevat.

 Du, HERRE, tronar evinnerligen;  din tron består från släkte till släkte.Ps. 9,8. 29,10. 102,13. 145,13.

Mutta sinä Herra, joka ijankaikkisesti olet, ja istuimes ijästä ikään!

 Varför vill du för alltid förgäta oss,  förkasta oss för beständigt?

Miksis meidät ijankaikkisesti unohdat, ja niin kauvan meitä peräti hylkäät?

 Tag oss åter till dig, HERRE, så att vi få vända åter;  förnya våra dagar, så att de bliva såsom fordom.Jer. 31,18.

Palauta, Herra, meitä jälleen sinun tykös, että me taas palaisimme; uudista meidän päivämme niinkuin ne alusta olivat.

 Eller har du alldeles förkastat oss?  Förtörnas du på oss så övermåttan?

Oletkos meitä peräti heittänyt pois, ja sangen suuresti vihastunut meidän päällemme?