Psalms 34

Av David, da han tedde sig som vanvittig for Abimelek, og denne jog ham fra sig, og han gikk bort.

Davidin Psalmi, koska hän muotonsa muutti Abimelekin edessä, joka hänen ajoi pois tyköänsä ja hän meni pois. Minä kiitän Herraa aina: hänen kiitoksensa on alati minun suussani.

Jeg vil love Herren til enhver tid, hans pris skal alltid være i min munn.

Minun sieluni kerskaa Herrassa, että raadolliset sen kuulevat ja iloitsevat.

Min sjel skal rose sig av Herren; de saktmodige skal høre det og glede sig.

Ylistäkäät Herraa minun kanssani, ja korottakaamme ynnä hänen nimeänsä.

Pris Herrens storhet med mig, og la oss sammen ophøie hans navn!

Kuin minä Herraa etsin, kuuli hän minun rukoukseni, ja pelasti minun kaikista vavistuksistani.

Jeg søkte Herren, og han svarte mig, og han fridde mig fra alt det som forferdet mig.

Jotka häntä katsovat, ne valaistaan: heidän kasvonsa ei tule häpiään.

De så op til ham og strålte av glede, og deres åsyn rødmet aldri av skam.

Kuin raadollinen huusi, kuuli Herra häntä, ja autti hänen kaikista tuskistansa.

Denne elendige ropte, og Herren hørte, og han frelste ham av alle hans trengsler.

Herran enkeli piirittää niitä, jotka häntä pelkäävät, ja pelastaa heitä.

Herrens engel leirer sig rundt omkring dem som frykter ham, og han utfrir dem.

Maistakaat ja katsokaat, kuinka Herra on suloinen: autuas on se, joka häneen turvaa.

Smak og se at Herren er god! Salig er den mann som tar sin tilflukt til ham.

Peljätkään Herraa kaikki hänen pyhänsä; sillä jotka häntä pelkäävät, ei niiltä mitään puutu.

Frykt Herren, I hans hellige! For intet fattes dem som frykter ham.

Nuorten jalopeurain pitää tarvitseman ja isooman; mutta jotka Herraa etsivät, ei heiltä mitään hyvää puutu.

De unge løver lider nød og hungrer, men dem som søker Herren, fattes ikke noget godt.

Tulkaat tänne, lapset, kuulkaat minua: Herran pelvon minä teille opetan.

Kom, barn, hør mig! Jeg vil lære eder Herrens frykt.

Kuka on, joka (hyvää) elämää pyytää? ja pitäis mielellänsä hyviä päiviä?

Hvem er den mann som har lyst til liv, som ønsker sig dager til å se lykke?

Varjele kieles pahuudesta, ja huules vilppiä puhumasta.

Hold din tunge fra ondt og dine leber fra å tale svik!

Lakkaa pahasta ja tee hyvää: etsi rauhaa ja noutele häntä.

Vik fra ondt og gjør godt, søk fred og jag efter den!

Herran silmät katsovat vanhurskaita, ja hänen korvansa heidän huutoansa.

Herrens øine er vendt til de rettferdige, og hans ører til deres rop.

Mutta Herran kasvot ovat pahointekiöitä vastaan, hukuttamaan maasta heidän muistoansa.

Herrens åsyn er imot dem som gjør ondt, for å utrydde deres ihukommelse av jorden.

Kuin (vanhurskaat) huutavat, niin Herra kuulee, ja pelastaa heitä kaikista heidän tuskistansa.

Hine roper, og Herren hører, og av alle deres trengsler utfrir han dem.

Herra on juuri läsnä niitä, joilla on murheellinen sydän, ja auttaa niitä, joilla on surkia mieli.

Herren er nær hos dem som har et sønderbrutt hjerte, og han frelser dem som har en sønderknust ånd.

Vanhurskaalle tapahtuu paljo pahaa; mutta Herra hänen niistä kaikista päästää.

Mange er den rettferdiges ulykker, men Herren utfrir ham av dem alle.

Hän kätkee kaikki hänen luunsa, ettei yhtäkään niistä murreta.

Han tar vare på alle hans ben, ikke ett av dem blir sønderbrutt.

Pahuus tappaa jumalattoman, ja jotka vanhurskasta vihaavat, ne hukutetaan.

Ulykke dreper den ugudelige, og de som hater den rettferdige, dømmes skyldige. Herren forløser sine tjeneres sjel, og ingen av dem som tar sin tilflukt til ham, dømmes skyldig.

Herra lunastaa palveliansa sielut; ja kaikki, jotka häneen toivovat, ei pidä hukkuman.