Luke 18

Og han sa en lignelse til dem om at de alltid skulde bede og ikke bli trette.

Niin hän sanoi myös heille vertauksen, että aina tulee rukoilla ja ei väsyä,

Der var en dommer i en by, som ikke fryktet Gud og ikke undså sig for noget menneske.

Sanoen: yksi tuomari oli yhdessä kaupungissa, joka ei peljännyt Jumalaa eikä hävennyt ihmisiä.

Og det var en enke der i byen, og hun kom til ham og sa: Hjelp mig til å få rett over min motstander!

Niin oli myös yksi leski siinä kaupungissa, joka tuli hänen tykönsä, sanoen: auta minua riitaveljeltäni.

Og lenge vilde han ikke; men til sist sa han ved sig selv: Om jeg enn ikke frykter Gud og ikke undser mig for noget menneske,

Ja ei hän tahtonut kauvan aikaa. Mutta viimein sanoi hän itsellensä: vaikka en minä Jumalaa pelkää, enkä häpee ihmisiä,

vil jeg dog hjelpe denne enke til å få rett fordi hun gjør mig uleilighet, så hun ikke til slutt skal komme og legge hånd på mig.

Kuitenkin, että tämä leski vaivaa minua, tahdon minä häntä auttaa, ettei hän viimein tulisi ja nurisisi minua.

Og Herren sa: Hør hvad den urettferdige dommer sier!

Niin Herra sanoi: kuulkaat, mitä tämä väärä tuomari sanoo:

Men skulde da ikke Gud hjelpe sine utvalgte til deres rett, dem som roper til ham dag og natt, og er han sen når det gjelder dem?

Eikös Jumalan pitäisi valituita auttaman, jotka yötä ja päivää häntä huutavat, pitäiskö hänen sitä kärsimän?

Jeg sier eder at han skal skynde sig å hjelpe dem til deres rett. Men når Menneskesønnen kommer, mon han da vil finne troen på jorden?

Minä sanon teille: hän auttaa heitä pian. Kuitenkin, kuin Ihmisen Poika on tuleva, löytäneekö hän uskoa maan päältä?

Han sa også denne lignelse til nogen som stolte på sig selv at de var rettferdige, og foraktet de andre:

Niin hän myös sanoi muutamille, jotka itse päällensä uskalsivat, että he olivat hurskaat, ja muita katsoivat ylön, tämän vertauksen:

To menn gikk op til templet for å bede; den ene var en fariseer og den andre en tolder.

Kaksi ihmistä meni ylös templiin rukoilemaan, yksi Pharisealainen ja toinen Publikani.

Fariseeren stod for sig selv og bad således: Gud! jeg takker dig fordi jeg ikke er som andre mennesker: røvere, urettferdige, horkarler, eller og som denne tolder.

Pharisealainen seisoi ja rukoili näin itsellensä: minä kiitän sinua, Jumala, etten minä ole niinkuin muut ihmiset, ryöväri, väärä, huorintekiä, taikka myös niinkuin tämä Publikani.

Jeg faster to ganger om uken, jeg gir tiende av all min inntekt.

Kahdesti viikossa minä paastoon, ja annan kymmenykset kaikista mitä minulla on.

Og tolderen stod langt borte og vilde ikke engang løfte sine øine mot himmelen, men slo sig for sitt bryst og sa: Gud! vær mig synder nådig!

Ja Publikani seisoi taampana, eikä tahtonut silmiänsäkään nostaa ylös taivaasen päin, mutta löi rintoihinsa ja sanoi: Jumala, armahda minun syntisen päälleni!

Jeg sier eder: Denne gikk rettferdiggjort ned til sitt hus fremfor den andre; for hver den sig selv ophøier, skal fornedres, og den sig selv fornedrer, skal ophøies.

Minä sanon teille: tämä meni kotiansa hurskaampana kuin toinen; sillä jokainen joka itsensä ylentää, se alennetaan, ja joka itsensä alentaa, se ylennetään.

De bar også sine små barn til ham, forat han skulde røre ved dem; men da disiplene så det, truet de dem.

Niin he toivat myös hänen tykönsä lapsia, että hän heihin rupeais. Mutta kuin opetuslapset sen näkivät, nuhtelivat he niitä.

Men Jesus kalte dem til sig og sa: La de små barn komme til mig, og hindre dem ikke! for Guds rike hører sådanne til.

Mutta kuin Jesus oli heitä kutsunut tykönsä, sanoi hän: sallikaat lasten tulla minun tyköni, ja älkäät heitä kieltäkö; sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta.

Sannelig sier jeg eder: Den som ikke tar imot Guds rike som et lite barn, han skal ingenlunde komme inn i det.

Totisesti sanon minä teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niinkuin lapsi, ei hän ikinä siihen tule siihen sisälle.

Og en rådsherre spurte ham: Gode mester! hvad skal jeg gjøre for å arve evig liv?

Ja häneltä kysyi yksi päämiehistä ja sanoi: hyvä Mestari, mitä minun pitää tekemän, että minä ijankaikkisen elämän saisin?

Jesus sa til ham: Hvorfor kaller du mig god? Ingen er god uten én, det er Gud.

Niin Jesus sanoi hänelle: mitäs minua hyväksi kutsut? Ei ole kenenkään hyvä, vaan yksi, Jumala.

Budene kjenner du: Du skal ikke drive hor, du skal ikke slå ihjel, du skal ikke stjele, du skal ikke si falskt vidnesbyrd, hedre din far og din mor.

Käskysanat sinä tiedät: ei sinun pidä huorin tekemän: ei sinun pidä tappaman: ei sinun pidä varastaman: ei sinun pidä väärää todistusta sanoman: kunnioita isääs ja äitiäs.

Men han sa: Alt dette har jeg holdt fra min ungdom av.

Niin hän sanoi: nämät kaikki olen minä minun nuoruudestani pitänyt.

Da Jesus hørte det, sa han til ham: Ett fattes dig ennu: selg alt det du har, og del det ut til fattige, så skal du få en skatt i himmelen; kom så og følg mig!

Kuin Jesus sen kuuli, sanoi hän hänelle: yksi sinulta vielä puuttuu: myy kaikki, mitä sinulla on ja vaivaisille, niin sinulla pitä oleman tavara taivaassa: ja tule, seuraa minua.

Men da han hørte det, blev han meget bedrøvet; for han var meget rik.

Vaan kuin hän sen kuuli, tuli hän murheelliseksi; sillä hän oli sangen rikas.

Og da Jesus så det, sa han: Hvor vanskelig det er for de rike å komme inn i Guds rike!

Mutta kuin Jesus näki hänen murheissansa olevan, sanoi hän: kuinka työläästi rikkaat tulevat Jumalan valtakuntaan;

For det er lettere for en kamel å gå gjennem et nåleøie enn for en rik å gå inn i Guds rike.

Sillä huokiampi on kamelin käydä neulan silmän lävitse, kuin rikkaan tulla Jumalan valtakuntaan.

Da sa de som hørte det: Hvem kan da bli frelst?

Niin he sanoivat, jotka sen kuulivat: ja kuka taitaa autuaaksi tulla?

Men han sa: Det som er umulig for mennesker, er mulig for Gud.

Mutta hän sanoi: ne mitkä ovat mahdottomat ihmisten tykönä, ne ovat mahdolliset Jumalan tykönä.

Og Peter sa: Se, vi har forlatt alt vårt og fulgt dig.

Niin Pietari sanoi: katso, me jätimme kaikki ja seurasimme sinua.

Da sa han til dem: Sannelig sier jeg eder: Det er ingen som har forlatt hus eller hustru eller brødre eller foreldre eller barn for Guds rikes skyld

Vaan hän sanoi heille: totisesti sanon minä teille: ei ole kenkään, joka jätti huoneen taikka vanhemmat taikka veljet taikka emännän taikka lapset Jumalan valtakunnan tähden,

uten at han skal få mangefold igjen her i tiden, og i den kommende verden evig liv.

Joka ei paljoa enempää saa tällä ajalla jällensä, ja tulevaisessa maailmassa ijankaikkisen elämän.

Men han tok de tolv til sig og sa til dem: Se, vi går op til Jerusalem, og alt det som er skrevet av profetene om Menneskesønnen, skal fullbyrdes.

Ja hän otti tykönsä ne kaksitoistakymmentä, ja sanoi heille: katso, me menemme Jerusalemiin, ja kaikki pitää täytettämän mitkä prophetailta Ihmisen Pojasta kirjoitetut ovat.

For han skal overgis til hedningene og bli spottet og hånet og spyttet på,

Sillä hän annetaan ylön pakanoille, ja pilkataan, ja häväistään, ja syljetään.

og de skal hudstryke ham og slå ham ihjel, og på den tredje dag skal han opstå.

Ja kuin he ovat hänen ruoskineet, tappavat he hänen, ja kolmantena päivänä on hän nouseva ylös.

Og de forstod ikke noget av dette, og dette ord var skjult for dem, og de skjønte ikke det han sa.

Ja ei he mitään näistä ymmärtäneet. Ja tämä puhe oli heiltä niin peitetty, ettei he ymmärtäneet, mitä sanottiin.

Og det skjedde da han kom nær til Jeriko, at en blind mann satt ved veien og tigget.

Niin tapahtui, kuin hän Jerikoa lähestyi, että yksi sokia istui tien vieressä kerjäten,

Da han hørte folk gå forbi, spurte han hvad dette var.

Ja kuin hän kuuli kansan käyvän ohitse, kysyi hän, mikä se olis?

De fortalte ham da at Jesus fra Nasaret gikk forbi.

He sanoivat hänelle: Jesus Natsarealainen tästä meni.

Og han ropte: Jesus, du Davids sønn! miskunn dig over mig!

Ja hän huusi ja sanoi: Jesus, Davidin Poika, armahda minua!

Og de som gikk foran, truet ham at han skulde tie. Men han ropte enda meget mere: Du Davids sønn! miskunn dig over mig!

Niin ne, jotka menivät ohitse, toruivat häntä vaikenemaan. Mutta hän huusi sitä enemmin: Davidin Poika, armahda minua!

Da stod Jesus stille, og bød at han skulde føres til ham; og da han kom frem, spurte han ham:

Niin Jesus seisahti ja käski häntä taluttaa tykönsä. Ja kuin hän lähestyi, kysyi hän häneltä,

Hvad vil du jeg skal gjøre for dig? Han sa: Herre! at jeg må bli seende!

Sanoen: mitäs tahdot, että minun pitää sinulle tekemän? Hän sanoi: Herra, että minä näköni jälleen saisin.

Og Jesus sa til ham: Bli seende! din tro har frelst dig.

Ja Jesus sanoi hänelle: ole näkevä! sinun uskos autti sinua.

Og straks fikk han sitt syn igjen, og fulgte ham og lovet Gud; og alt folket som så det, priste Gud.

Ja hän sai kohta näkönsä, ja seurasi häntä, ja kunnioitti Jumalaa. Ja kaikki kansa, jotka sen näkivät, kiittivät Jumalaa.