Lamentations 5

Ricordati, Eterno, di quello che ci è avvenuto! Guarda e vedi il nostro obbrobrio!

Muista, Herra, kuinka meille tapahtui: katso ja näe meidän ylönkatsettamme.

La nostra eredità è passata a degli stranieri, le nostre case, a degli estranei.

Meidän perintömme on muukalaisten osaksi tullut, ja huoneemme ulkonaisten omaksi.

Noi siam diventati orfani, senza padre, le nostre madri son come vedove.

Me olemme orvot ilman isää, ja äitimme ovat niinkuin lesket.

Noi beviamo la nostr’acqua a prezzo di danaro, le nostre legna ci vengono a pagamento.

Vettä, joka meidän omamme oli, me joimme rahalla, omat halot me ostimme hinnalla.

Col collo carico noi siamo inseguiti, siamo spossati, non abbiamo requie.

kaulallamme me vaivaa kärsimme; ja ehkä me jo väsyneet olimme, ei kuitenkaan meille lepoa annettu.

Abbiam teso la mano verso l’Egitto e verso l’Assiria, per saziarci di pane.

Meidän piti Egyptin ja Assyrian alle meitämme antaman, että me sittekin leipää ravinnoksemme saaneet olisimme.

I nostri padri hanno peccato, e non sono più; e noi portiamo la pena delle loro iniquità.

Meidän isämme ovat syntiä tehneet, ja ei enään ole käsissä; ja meidän pitää heidän pahoja tekojansa nautitseman.

Degli schiavi dominano su noi, e non v’è chi ci liberi dalle loro mani.

Orjat meitä vallitsevat; ja ei ole kenkään, joka meitä heidän käsistänsä pelastaa.

Noi raccogliamo il nostro pane col rischio della nostra vita, affrontando la spada del deserto.

Meidän pitää hakeman leipämme hengen paolla, miekan edessä korvessa.

La nostra pelle brucia come un forno, per l’arsura della fame.

Meidän ihomme on poltettu, niinkuin pätsissä, hirmuisen nälän tähden.

Essi hanno disonorato le donne in Sion, le vergini nelle città di Giuda.

He ovat vaimot Zionissa raiskanneet ja neitseet Juudan kaupungeissa.

I capi sono stati impiccati dalle loro mani, la persona de’ vecchi non è stata rispettata.

Ruhtinaat he ovat hirttäneet, ja vanhimpia ei he kunnioittaneet.

I giovani han portato le macine, i giovanetti han vacillato sotto il carico delle legna.

Nuorukaiset piti jauhaman, ja piskuisten täytyi puita kantaissansa kompastua.

I vecchi hanno abbandonato la porta, i giovani la musica dei loro strumenti.

Vanhat puuttuivat porteista, ja nuorukaiset ei enään kanteletta soita.

La gioia de’ nostri cuori è cessata, le nostre danze son mutate in lutto.

Meidän sydämemme ilo loppui, meidän tanssimme on kääntynyt murheeksi.

La corona ci è caduta dal capo; guai a noi, poiché abbiamo peccato!

Meidän päästämme on kruunu pudonnut; voi nyt meitä, että me niin olemme syntiä tehneet!

Per questo langue il nostro cuore, per questo s’oscuran gli occhi nostri:

Sentähden on myös sydämemme murheissansa; niiden tähden ovat meidän silmämme pimenneet;

perché il monte di Sion è desolato, e vi passeggian le volpi.

Zionin vuoren tähden, että se niin hävitetty on, että ketut hänessä juoksentelevat.

Ma tu, o Eterno, regni in perpetuo; il tuo trono sussiste d’età in età.

Mutta sinä Herra, joka ijankaikkisesti olet, ja istuimes ijästä ikään!

Perché ci dimenticheresti tu in perpetuo, e ci abbandoneresti per un lungo tempo?

Miksis meidät ijankaikkisesti unohdat, ja niin kauvan meitä peräti hylkäät?

Facci tornare a te, o Eterno, e noi torneremo! Ridonaci de’ giorni come quelli d’un tempo!

Palauta, Herra, meitä jälleen sinun tykös, että me taas palaisimme; uudista meidän päivämme niinkuin ne alusta olivat.

Ché, ora, tu ci hai veramente reietti, e ti sei grandemente adirato contro di noi!

Oletkos meitä peräti heittänyt pois, ja sangen suuresti vihastunut meidän päällemme?