Lamentations 5

Gedenke Jehova, dessen, was uns geschehen! schaue her und sieh unsere Schmach!

Muista, Herra, kuinka meille tapahtui: katso ja näe meidän ylönkatsettamme.

Unser Erbteil ist Fremden zugefallen, unsere Häuser Ausländern.

Meidän perintömme on muukalaisten osaksi tullut, ja huoneemme ulkonaisten omaksi.

Wir sind Waisen, ohne Vater; unsere Mütter sind wie Witwen.

Me olemme orvot ilman isää, ja äitimme ovat niinkuin lesket.

Unser Wasser trinken wir um Geld, unser Holz bekommen wir gegen Zahlung.

Vettä, joka meidän omamme oli, me joimme rahalla, omat halot me ostimme hinnalla.

Unsere Verfolger sind uns auf dem Nacken; wir ermatten, man läßt uns keine Ruhe.

kaulallamme me vaivaa kärsimme; ja ehkä me jo väsyneet olimme, ei kuitenkaan meille lepoa annettu.

Ägypten reichen wir die Hand und Assyrien, um mit Brot gesättigt zu werden.

Meidän piti Egyptin ja Assyrian alle meitämme antaman, että me sittekin leipää ravinnoksemme saaneet olisimme.

Unsere Väter haben gesündigt, sie sind nicht mehr; wir, wir tragen ihre Missetaten.

Meidän isämme ovat syntiä tehneet, ja ei enään ole käsissä; ja meidän pitää heidän pahoja tekojansa nautitseman.

Knechte herrschen über uns; da ist niemand, der uns aus ihrer Hand reiße.

Orjat meitä vallitsevat; ja ei ole kenkään, joka meitä heidän käsistänsä pelastaa.

Wir holen unser Brot mit Gefahr unseres Lebens, wegen des Schwertes der Wüste.

Meidän pitää hakeman leipämme hengen paolla, miekan edessä korvessa.

Vor den Gluten des Hungers brennt unsere Haut wie ein Ofen.

Meidän ihomme on poltettu, niinkuin pätsissä, hirmuisen nälän tähden.

Sie haben Weiber geschwächt in Zion, Jungfrauen in den Städten Judas.

He ovat vaimot Zionissa raiskanneet ja neitseet Juudan kaupungeissa.

Fürsten sind durch ihre Hand aufgehängt, das Angesicht der Alten wird nicht geehrt.

Ruhtinaat he ovat hirttäneet, ja vanhimpia ei he kunnioittaneet.

Jünglinge tragen die Handmühle, und Knaben straucheln unter dem Holze.

Nuorukaiset piti jauhaman, ja piskuisten täytyi puita kantaissansa kompastua.

Die Alten bleiben fern vom Tore, die Jünglinge von ihrem Saitenspiel.

Vanhat puuttuivat porteista, ja nuorukaiset ei enään kanteletta soita.

Die Freude unseres Herzens hat aufgehört, in Trauer ist unser Reigen verwandelt.

Meidän sydämemme ilo loppui, meidän tanssimme on kääntynyt murheeksi.

Gefallen ist die Krone unseres Hauptes. Wehe uns! denn wir haben gesündigt.

Meidän päästämme on kruunu pudonnut; voi nyt meitä, että me niin olemme syntiä tehneet!

Darum ist unser Herz siech geworden, um dieser Dinge willen sind unsere Augen verdunkelt:

Sentähden on myös sydämemme murheissansa; niiden tähden ovat meidän silmämme pimenneet;

Wegen des Berges Zion, der verwüstet ist; Füchse streifen auf ihm umher.

Zionin vuoren tähden, että se niin hävitetty on, että ketut hänessä juoksentelevat.

Du, Jehova, thronst in Ewigkeit; dein Thron ist von Geschlecht zu Geschlecht.

Mutta sinä Herra, joka ijankaikkisesti olet, ja istuimes ijästä ikään!

Warum willst du uns für immer vergessen, uns verlassen auf immerdar

Miksis meidät ijankaikkisesti unohdat, ja niin kauvan meitä peräti hylkäät?

Jehova, bringe uns zu dir zurück, daß wir umkehren; erneuere unsere Tage wie vor alters!

Palauta, Herra, meitä jälleen sinun tykös, että me taas palaisimme; uudista meidän päivämme niinkuin ne alusta olivat.

Oder solltest du uns gänzlich verworfen haben, gar zu sehr auf uns zürnen?

Oletkos meitä peräti heittänyt pois, ja sangen suuresti vihastunut meidän päällemme?