Lamentations 5

Souviens-toi, Eternel, de ce qui nous est arrivé! Regarde, vois notre opprobre!

Muista, Herra, kuinka meille tapahtui: katso ja näe meidän ylönkatsettamme.

Notre héritage a passé à des étrangers, Nos maisons à des inconnus.

Meidän perintömme on muukalaisten osaksi tullut, ja huoneemme ulkonaisten omaksi.

Nous sommes orphelins, sans père; Nos mères sont comme des veuves.

Me olemme orvot ilman isää, ja äitimme ovat niinkuin lesket.

Nous buvons notre eau à prix d'argent, Nous payons notre bois.

Vettä, joka meidän omamme oli, me joimme rahalla, omat halot me ostimme hinnalla.

Nous sommes poursuivis, le joug sur le cou; Nous sommes épuisés, nous n'avons point de repos.

kaulallamme me vaivaa kärsimme; ja ehkä me jo väsyneet olimme, ei kuitenkaan meille lepoa annettu.

Nous avons tendu la main vers l'Egypte, vers l'Assyrie, Pour nous rassasier de pain.

Meidän piti Egyptin ja Assyrian alle meitämme antaman, että me sittekin leipää ravinnoksemme saaneet olisimme.

Nos pères ont péché, ils ne sont plus, Et c'est nous qui portons la peine de leurs iniquités.

Meidän isämme ovat syntiä tehneet, ja ei enään ole käsissä; ja meidän pitää heidän pahoja tekojansa nautitseman.

Des esclaves dominent sur nous, Et personne ne nous délivre de leurs mains.

Orjat meitä vallitsevat; ja ei ole kenkään, joka meitä heidän käsistänsä pelastaa.

Nous cherchons notre pain au péril de notre vie, Devant l'épée du désert.

Meidän pitää hakeman leipämme hengen paolla, miekan edessä korvessa.

Notre peau est brûlante comme un four, Par l'ardeur de la faim.

Meidän ihomme on poltettu, niinkuin pätsissä, hirmuisen nälän tähden.

Ils ont déshonoré les femmes dans Sion, Les vierges dans les villes de Juda.

He ovat vaimot Zionissa raiskanneet ja neitseet Juudan kaupungeissa.

Des chefs ont été pendus par leurs mains; La personne des vieillards n'a pas été respectée.

Ruhtinaat he ovat hirttäneet, ja vanhimpia ei he kunnioittaneet.

Les jeunes hommes ont porté la meule, Les enfants chancelaient sous des fardeaux de bois.

Nuorukaiset piti jauhaman, ja piskuisten täytyi puita kantaissansa kompastua.

Les vieillards ne vont plus à la porte, Les jeunes hommes ont cessé leurs chants.

Vanhat puuttuivat porteista, ja nuorukaiset ei enään kanteletta soita.

La joie a disparu de nos coeurs, Le deuil a remplacé nos danses.

Meidän sydämemme ilo loppui, meidän tanssimme on kääntynyt murheeksi.

La couronne de notre tête est tombée! Malheur à nous, parce que nous avons péché!

Meidän päästämme on kruunu pudonnut; voi nyt meitä, että me niin olemme syntiä tehneet!

Si notre coeur est souffrant, Si nos yeux sont obscurcis,

Sentähden on myös sydämemme murheissansa; niiden tähden ovat meidän silmämme pimenneet;

C'est que la montagne de Sion est ravagée, C'est que les renards s'y promènent.

Zionin vuoren tähden, että se niin hävitetty on, että ketut hänessä juoksentelevat.

Toi, l'Eternel, tu règnes à jamais; Ton trône subsiste de génération en génération.

Mutta sinä Herra, joka ijankaikkisesti olet, ja istuimes ijästä ikään!

Pourquoi nous oublierais-tu pour toujours, Nous abandonnerais-tu pour de longues années?

Miksis meidät ijankaikkisesti unohdat, ja niin kauvan meitä peräti hylkäät?

Fais-nous revenir vers toi, ô Eternel, et nous reviendrons! Donne-nous encore des jours comme ceux d'autrefois!

Palauta, Herra, meitä jälleen sinun tykös, että me taas palaisimme; uudista meidän päivämme niinkuin ne alusta olivat.

Nous aurais-tu entièrement rejetés, Et t'irriterais-tu contre nous jusqu'à l'excès!

Oletkos meitä peräti heittänyt pois, ja sangen suuresti vihastunut meidän päällemme?