Psalms 139

Davidin Psalmi, edelläveisaajalle. Herra! sinä tutkit minua, ja tunnet minun.
Для дириґетна хору. Псалом Давидів. Господи, випробував Ти мене та й пізнав,
Joko minä istun eli nousen, niin sinä sen tiedät: sinä ymmärrät taampaa ajatukseni.
Ти знаєш сидіння моє та вставання моє, думку мою розумієш здалека.
Joko minä käyn eli makaan, niin sinä olet ympärilläni, ja näet kaikki tieni.
Дорогу мою та лежання моє виміряєш, і Ти всі путі мої знаєш,
Sillä katso, ei ole sanaakaan kieleni päällä, joita et sinä Herra kaikkia tiedä.
бо ще слова нема на моїм язиці, а вже, Господи, знаєш те все!
Sinä olet tehnyt jälkimäiseni ja ensimäiseni, ja pidät sinun kätes minun päälläni.
Оточив Ти мене ззаду й спереду, і руку Свою надо мною поклав.
Senkaltainen tieto on minulle ylen ihmeellinen ja ylen korkia, etten minä voi sitä käsittää.
Дивне знання над моє розуміння, високе воно, я його не подолаю!
Kuhunka minä menen sinun hengestäs? ja kuhunka minä sinun kasvois edestä pakenen?
Куди я від Духа Твого піду, і куди я втечу від Твого лиця?
Jos minä astuisin ylös taivaaseen, niin sinä siellä olet: jos minä vuoteeni helvetissä rakentaisin, katso, sinä myös siellä olet.
Якщо я на небо зійду, то Ти там, або постелюся в шеолі ось Ти!
Jos minä ottaisin aamuruskon siivet, ja asuisin meren äärissä,
Понесуся на крилах зірниці, спочину я на кінці моря,
Niin sinun kätes sielläkin minua johdattais, ja sinun oikia kätes pitäis minun.
то рука Твоя й там попровадить мене, і мене буде тримати правиця Твоя!
Jos minä sanoisin: pimeys kuitenkin peittää minun, niin on myös yö valkeus minun ympärilläni.
Коли б я сказав: Тільки темрява вкриє мене, і ніч світло для мене,
Sillä ei pimeys sinun edessäs pimitä, ja yö valistaa niinkuin päivä; pimeys on niinkuin valkeus.
то мене не закриє від Тебе і темрява, і ніч буде світити, як день, і темнота як світло!
Sinun hallussas ovat minun munaskuuni: sinä peitit minun äitini kohdussa.
Бо Ти вчинив нирки мої, Ти виткав мене в утробі матері моєї,
Minä kiitän sinua sen edestä, että minä niin aivan ihmeellisesti tehty olen: ihmeelliset ovat sinun tekos, ja sen minun sieluni kyllä tietää.
Прославляю Тебе, що я дивно утворений! Дивні діла Твої, і душа моя відає вельми про це!
Ei minun luuni olleet sinulta salatut, kuin minä siinä salaisesti tehty olin, kuin minä maan sisällä niin taitavasti koottu olin.
і кості мої не сховались від Тебе, бо я вчинений був в укритті, я витканий був у глибинах землі!
Sinun silmäs näkivät minun, kuin en vielä valmistettu ollut, ja kaikki päivät sinun kirjaas olivat kirjoitetut, jotka vielä oleman piti, joista ei yksikään silloin vielä tullut ollut.
Мого зародка бачили очі Твої, і до книги Твоєї записані всі мої члени та дні, що в них були вчинені, коли жодного з них не було...
Mutta kuinka kalliit ovat minun edessäni, Jumala, sinun ajatukses? kuinka suuri on heidän lukunsa?
Які дорогі мені стали думки Твої, Боже, як побільшилося їх число,
Jos minä heitä lukisin, niin ne olisivat usiammat kuin santa: kuin minä herään, olen minä vielä tykönäs.
перелічую їх, численніші вони від піску! Як пробуджуюся, то я ще з Тобою.
Jumala, jospa tappaisit jumalattomat, ja verikoirat minusta poikkeisivat.
Якби, Боже, вразив Ти безбожника, а ви, кровожерці, відступітесь від мене!
Sillä he puhuvat sinusta häpiällisesti, ja sinun vihollises turhaan lausuvat (sinun nimes).
Вони називають підступно Тебе, Твої вороги на марноту пускаються!
Herra, minä tosin vihaan niitä, jotka sinua vihaavat, ja minä närkästyn heistä, jotka karkaavat sinua vastaan.
Отож, ненавиджу Твоїх ненависників, Господи, і Твоїх заколотників бриджусь:
Täydestä todesta minä heitä vihaan; sentähden ovat he minulle viholliset.
повною ненавистю я ненавиджу їх, вони стали мені ворогами!...
Tutki minua, Jumala, ja koettele sydämeni: kiusaa minua, ja ymmärrä, kuinka minä ajattelen.
Випробуй, Боже, мене, і пізнай моє серце, досліди Ти мене, і пізнай мої задуми,
Ja katsos, jos minä pahalla tiellä lienen, niin saata minua ijankaikkiselle tielle.
і побач, чи не йду я дорогою злою, і на вічну дорогу мене попровадь!