Job 16

Sitte vastasi Job ja sanoi:

Eyüp şöyle yanıtladı:

Minä olen usein senkaltaista kuullut: te olette kaikki häijyt lohduttajat.

“Buna benzer çok şey duydum, Oysa siz avutmuyor, sıkıntı veriyorsunuz.

Koska siis nämät tyhjät puheet loppuvat? eli mikä sinun niin rohkaisee puhumaan?

Boş sözleriniz hiç sona ermeyecek mi? Nedir derdiniz, boyuna karşılık veriyorsunuz?

Minä taitaisin myös puhua niinkuin tekin. Minä soisin teidän sielunne olevan minun sieluni siassa, niin minä löytäisin myös sanoja teitä vastaan, ja taitaisin vääntää päätäni teitä vastaan.

Yerimde siz olsaydınız, Ben de sizin gibi konuşabilirdim; Size karşı güzel sözler dizer, Başımı sallayabilirdim.

Minä tahtoisin vahvistaa teitä suullani, ja lohduttaa huulillani.

Ağzımdan çıkan sözlerle yüreklendirir, Dudaklarımdan dökülen avutucu sözlerle yatıştırırdım sizi.

Mutta ehkä minä puhuisin, niin ei kuitenkaan minun vaivani lakkaa: jos minä vaikenen, niin ei se kuitenkaan mene minusta pois.

“Konuşsam bile acım dinmez, Sussam ne değişir?

Mutta nyt hän saattaa minulle vaivaisuuden: sinä hävität koko minun seurani.

Ey Tanrı, beni tükettin, Bütün ev halkımı dağıttın.

Sinä olet tehnyt minun ryppyiseksi, että olis todistus minua vastaan: minun laihuuteni nousee minua vastaan, ja sanoo minua vastaan.

Beni sıkıp buruşturdun, bana karşı tanık oldu bu; Zayıflığım kalkmış tanıklık ediyor bana karşı.

Hänen vihansa repäisee minun, ja joka minua vihaa, kiristelee hampaitansa minun päälleni; ja minun viholliseni silmät kiiluvat minun päälleni.

Tanrı öfkeyle saldırıp parçalıyor beni, Dişlerini gıcırdatıyor bana, Düşmanım gözlerini üzerime dikiyor.

He ammottivat suunsa minua vastaan, ja ovat minua häpiällisesti poskelle piesseet: he ovat sammuttaneet vihansa minun päälleni.

İnsanlar bana dudak büküyor, Aşağılayarak tokat atıyor, Birleşiyorlar bana karşı.

Jumala on minun hyljännyt väärille, ja antanut minun tulla jumalattomain käsiin.

Tanrı haksızlara teslim ediyor beni, Kötülerin kucağına atıyor.

Minä olin rauhassa, vaan hän on minun murentanut, hän on tarttunut minun kaulaani, ja särkenyt minun, ja pannut minun hänellensä maaliksi.

Ben rahat yaşıyordum, ama Tanrı paraladı beni, Boynumdan tutup yere çaldı. Beni hedef yaptı kendine.

Hänen ampujansa ovat piirittäneet minun: hän on reväissyt minun munaskuuni, eikä säästänyt: hän on vuodattanut minun sappeni maan päälle:

Okçuları beni kuşatıyor, Acımadan böbreklerimi deşiyor, Ödümü yerlere döküyor.

Hän on haavoittanut minun yhdellä haavalla toisen perään: Hän karkasi minun päälleni niinkuin joku väkevä.

Bedenimde gedik üstüne gedik açıyor, Dev gibi üzerime saldırıyor.

Minä ompelin säkin minun nahkani päälle, ja laskin sarveni multaan.

“Giymek için çul diktim, Gururumu ayak altına aldım.

Minun kasvoni ovat soaistut itkusta, ja silmälautani päällä on kuoleman varjo.

Ağlamaktan yüzüm kızardı, Gözlerimin altı morardı.

Ehkei kuitenkaan minun kädessäni ole vääryys, ja minun rukoukseni on puhdas.

Yine de ellerim şiddetten uzak, Duam içtendir.

Maa, älä peitä minun vertani, ja älkään olko minun huudolleni siaa.

“Ey toprak, kanımı örtme, Feryadım asla dinmesin.

Ja katso, minun todistajani on taivaassa, ja joka minun tuntee, on korkeudessa.

Daha şimdiden tanığım göklerde, Beni savunan yücelerdedir.

Minun ystäväni ovat minun pilkkaajani; mutta minun silmäni vuodattavat kyyneliä Jumalan tykö,

Dostlarım benimle eğleniyor, Gözlerim Tanrı’ya yaş döküyor;

Joka ihmisen puolesta vastaa Jumalan tykönä, niinkuin ihmisen lapsi lähimmäisensä puolesta.

Tanrı kendisiyle insan arasında İnsanoğluyla komşusu arasında hak arasın diye.

Mutta määrätyt vuodet ovat tulleet, ja minä menen sitä tietä pois, jota en minä jälleen palaja.

“Çünkü birkaç yıl sonra, Dönüşü olmayan yolculuğa çıkacağım.