Psalms 49

Koran lasten Psalmi, edelläveisaajalle. Kuulkaat tätä, kaikki kansat, ottakaat korviinne, kaikki maan asuvaiset,

För sångmästaren; av Koras söner; en psalm.

Sekä yhteinen kansa että herrat, niin rikkaat kuin köyhät.

 Hören detta, alla folk,  lyssnen härtill, I alla som leven i världen,

Minun suuni puhuu viisautta, ja minun sydämeni sanoo ymmärryksen.

 både låga och höga,  rika såväl som fattiga.

Minä tahdon kallistaa korvani vertauksiin, ja minun tapaukseni kanteleella soittaa.

 Hin mun skall tala visdom,  och mitt hjärtas tanke skall vara förstånd.

Miksi minun pitäis pelkäämän pahoina päivinä, kuin minun sortajani vääryys käy minua ympäri?

 Jag vill böja mitt öra till lärorikt tal,  jag vill yppa vid harpan min förborgade kunskap.

Jotka luottavat tavaroihinsa, ja suuresti kerskaavat paljosta rikkaudestansa.

 Varför skulle jag frukta i olyckans dagar,  när mina förföljares ondska omgiver mig?

Ei velikään taida ketään lunastaa, eikä Jumalalle ketään sovittaa.

 De förlita sig på sina ägodelar  och berömma sig av sin stora rikedom.

Sillä heidän sielunsa lunastus on ylen kallis, niin että se jää tekemättä ijankaikkisesti,

 Men sin broder kan ingen förlossa  eller giva Gud lösepenning för honom.

Vaikka hän vielä kauvankin eläis ja ei näkisi hautaa.

 För dyr är lösen för hans själ  och kan icke betalas till evig tid,

Sillä hänen täytyy nähdä, että viisasten pitää kuoleman, niin myös tyhmän ja taitamattoman pitää hukkuman, ja pitää vieraille tavaransa jättämän.

 så att han skulle få leva för alltid  och undgå att se graven.

Heidän sydämensä ajatus on, että heidän huoneensa pitää ijankaikkisesti pysymän, ja heidän majansa suvusta sukuun, ja heidän nimensä kuuluisaksi tulemaan maan päällä.

 Nej, man skall se att visa män dö,  att dårar och oförnuftiga förgås likasom de;  de måste lämna sina ägodelar åt andra.

Mutta ei ihminen taida pysyä kunniassa, vaan verrataan eläimiin, jotka hukkuvat.

 De tänka att deras hus skola bestå evinnerligen,  deras boningar från släkte till släkte;  de uppkalla jordagods efter sina namn.

Tämä heidän tiensä on sula hulluus; kuitenkin, heidän jälkeentulevaisensa sitä suullansa kiittävät, Sela!

 Men en människa har, mitt i sin härlighet, intet bestånd,  hon är lik fänaden, som förgöres.

He makaavat helvetissä niinkuin lampaat, kuolema heitä kalvaa; mutta hurskasten pitää varhain heitä hallitseman, ja heidän öykkäyksensä pitää hukkuman, ja heidän täytyy jäädä helvettiin.

 Den vägen gå de, dårar som de äro,  och de följas av andra som finna behag i deras tal.  Sela.

Kuitenkin vapahtaa Jumala minun sieluni helvetin vallasta; sillä hän korjasi minun, Sela!

 Såsom en fårhjord drivas de ned till dödsriket,      där döden bliver deras herde.  Så få de redliga makt över dem,      när morgonen gryr,  medan deras skepnader förtäras av dödsriket      och ej få annan boning.

Älä sitä tottele, koska joku rikastuu, eli jos hänen huoneensa kunnia suureksi tulee.

 Men min själ skall Gud förlossa      ifrån dödsrikets våld,  ty han skall upptaga mig.  Sela.

Sillä kuin hän kuolee, niin ei hän mitään myötänsä vie, eikä hänen kunniansa mene alas hänen kanssansa.

 Frukta icke, när en man bliver rik,  när hans hus växer till i härlighet.

Sillä hän kiittää sieluansa elämästänsä: ja he ylistävät sinua, jos sinä itselles hyvää teet.

 Ty av allt detta får han vid sin död intet med sig,  och hans härlighet följer honom icke ditned.

Niin he menevät isäinsä perästä, ja ei saa nähdä ikänä valkeutta.

 Om han ock prisar sig välsignad under sitt liv,  ja, om man än berömmer dig, när du gör goda dagar,  så skall dock vars och ens själ gå till hans fäders släkte,  till dem som aldrig mer se ljuset.

Koska ihminen on kunniassa, ja ei ole ymmärrystä, niin hän on verrattu eläimiin, jotka hukkuvat.

 En människa som, mitt i sin härlighet, är utan förstånd,  hon är lik fänaden, som förgöres.