Psalms 50

Asaphin Psalmi. Herra, väkevä Jumala, puhuu, ja kutsuu maailman hamasta auringon koitosta niin laskemiseen asti.

En psalm av Asaf.  Gud, HERREN Gud,  talar och kallar jorden,  allt mellan öster och väster.

Zionista antaa Jumala täydellisen kirkkauden paistaa.

 Från Sion, skönhetens fullhet,  träder Gud fram i glans.

Meidän Jumalamme tulee, ja ei vaikene: kuluttavainen tuli käy hänen edellänsä, ja hänen ympärillänsä väkevä ilma.

 Vår Gud kommer, och han skall icke tiga.  Förtärande eld går framför honom,  och omkring honom stormar det med makt.

Hän kutsuu taivaat ylhäältä ja maan, tuomitaksensa kansaansa.

 Han kallar på himmelen därovan  och på jorden, för att döma sitt folk:

Kootkaat minulle minun pyhäni, jotka liitostani enemmän pitävät kuin uhrista.

 »Församlen till mig mina fromma,  som sluta förbund med mig vid offer.»

Ja taivaat pitää hänen vanhurskauttansa ilmoittaman; sillä Jumala on tuomari, Sela!

 Och himlarna förkunna att han är rättfärdig,  att Gud är den som skipar rätt.  Sela.

Kuule, kansani! minä tahdon puhua, ja sinun seassas, Israel, todistaa: minä Jumala olen sinun Jumalas,

 Hör, mitt folk, jag vill tala;  Israel, låt mig varna dig.  Gud, din Gud, är jag.

Uhreistas en minä sinua nuhtele; sillä sinun polttouhris ovat alati minun edessäni.

 Icke för dina slaktoffer vill jag gå till rätta med dig;  dina brännoffer har jag alltid inför mig.

En minä ota härkiä sinun huoneestas, enkä kauriita navetastas;

 Jag vill icke taga tjurar ur ditt hus  eller bockar ur dina fållor;

Sillä kaikki metsän eläimet ovat minun, ja eläimet vuorilla tuhansin.

 ty mina äro alla skogens djur,  boskapen på de tusende bergen;

Minä tunnen kaikki linnut vuorten päällä, ja metsän pedot ovat minun edessäni.

 jag känner alla fåglar på bergen,  och vad som rör sig på marken är mig bekant.

Jos minä isoon, en minä sitä sano sinulle; sillä maan piiri on minun, ja kaikki mitä siinä on.

 Om jag hungrade, skulle jag icke säga dig det;  ty min är jordens krets med allt vad därpå är.

Luuletkos minun syövän härjän lihaa? ja kauristen verta juovan?

 Skulle jag äta tjurars kött,  och skulle jag dricka bockars blod?

Uhraa Jumalalle kiitosuhri, ja maksa Ylimmäiselle lupaukses;

 Nej, offra lovets offer åt Gud,  så skall du få infria dina löften till den Högste.

Ja avukses huuda minua hädässäs, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua.

 Och åkalla mig i nöden,  så vill jag hjälpa dig, och du skall prisa mig.»

Mutta jumalattomalle sanoo Jumala: miksi sinä ilmoitat minun säätyjäni? ja otat minun liittoni suulles?

 Men till den ogudaktige säger Gud:  »Huru kan du tala om mina stadgar  och föra mitt förbund på tungan,

Ettäs kuritusta vihaat, ja heität minun sanani taakses.

 du som hatar tuktan  och kastar mina ord bakom dig?

Koskas varkaan näet, niin sinä juokset hänen kanssansa, ja pidät yhtä huorintekiäin kanssa.

 Om du ser en tjuv, så håller du med honom,  och med äktenskapsbrytare giver du dig i lag.

Sinun suus sallit sinä pahaa puhua, ja kieles saattaa petosta matkaan.

 Din mun släpper du lös till vad ont är,  och din tunga hopspinner svek.

Sinä istut ja puhut veljeäs vastaan, äitis poikaa sinä pilkkaat.

 Du sitter där och förtalar din broder,  din moders son lastar du!

Näitä teet, ja minä olen vaiti; niin sinä luulet, että minä olen sinun kaltaises; mutta minä nuhtelen sinua ja asetan näitä silmäis eteen.

 Så gör du, och jag tiger,  och nu tror du att jag är såsom du.  Nej, jag vill straffa dig och ställa dig det för ögonen.

Ymmärtäkäät siis näitä te, jotka Jumalan unhotatte; etten minä tempaisi joskus pois, ja ei olisi vapahtajaa.

 I som förgäten Gud, märken detta,  för att jag icke må sönderriva eder utan räddning:

Joka kiitosta uhraa, se ylistää minua, ja siinä on se tie, että minä osoitan hänelle Jumalan autuuden.

 den som offrar lovets offer, han ärar mig;  och den som aktar på sin väg,  honom skall jag låta se Guds frälsning.»