Job 24

Siksi ei Kaikkivaltiaalta ole ajat salatut? ja ne, jotka hänen tuntevat, ei näe hänen päiviänsä?

 Varför har den Allsmäktige inga räfstetider i förvar?  varför få hans vänner ej skåda hans hämndedagar?

He siirtävät rajan, he ryöväävät lauman ja ruokkivat sen. '

 Se, råmärken flyttar man undan,  rövade hjordar driver man i bet;

He ajavat orpoin aasit pois, ja ottavat leskein härjät pantiksi.

 de faderlösas åsna för man bort  och tager änkans ko i pant.

Köyhäin täytyy tiellä paeta heitä, ja siviät maan päällä lymyttävät itsensä.

 Man tränger de fattiga undan från vägen,  de betryckta i landet måste gömma sig med varandra.

Katso, niinkuin metsä-aasit korvessa, lähtevät he ulos ja samoovat varhain saaliin perään: korvessa on jokaiselle heistä ruokaa, niin myös nuorukaisille.

 Ja, såsom vildåsnor måste de leva i öknen;  dit gå de och möda sig och söka något till täring;  hedmarken är det bröd de hava åt sina barn.

He niittävät pellolla hänen tulonsa, ja poimivat ja hakevat jumalattoman viinamäessä.

 På fältet få de till skörd vad boskap plägar äta,  de hämta upp det sista i den ogudaktiges vingård.

Alastoman antavat he maata ilman vaatetta ja peittämättä pakkasessa.

 Nakna ligga de om natten, berövade sina kläder;  de hava intet att skyla sig med i kölden.

Vuorten vuotamisesta tulevat he märäksi; ja ettei heillä yhtään turvaa ole, turvaavat he mäkiin.

 Av störtskurar från bergen genomdränkas de;  de famna klippan, ty de äga ej annan tillflykt.

He repivät orvot nisistä, ja panttaavat köyhän.

 Den faderlöse slites från sin moders bröst,  och den betryckte drabbas av utpantning.

Alastoman antavat he käydä verhotta, ja ottavat isoovaiselta jalalliset pois.

 Nakna måste de gå omkring, berövade sina kläder,  hungrande nödgas de bära på kärvar.

He pusertavat öljyä huonettensa vaiheella, ja janoovat viinaa kuurnitessa.

 Inom sina förtryckares murar måste de bereda olja,  de få trampa vinpressar och därvid lida törst.

He saattavat kansan kaupungissa huokaamaan, ja tapettuin sielut huutamaan: ja ei Jumala heitä rankaise.

 Utstötta ur människors samfund jämra de sig,  ja, från dödsslagnas själar uppstiger ett rop.  Men Gud aktar ej på vad förvänt som sker.

Sentähden ovat he vilpistyneet valkeudesta, ja ei tunne sen tietä, ja ei palaja sen poluille.

 Andra hava blivit fiender till ljuset;  de känna icke dess vägar  och hålla sig ej på dess stigar.

Murhaaja nousee varhain ja tappaa köyhän ja tarvitsevan, ja on yöllä niinkuin varas.

 Vid dagningen står mördaren upp  för att dräpa den betryckte och fattige;  och om natten gör han sig till tjuvars like.

Salavuoteisen silmät vartioitsevat hämärää, ja sanoo: ei minua yksikään silmä näe; ja luulee itsensä peitetyksi.

 Äktenskapsbrytarens öga spejar efter skymningen,  han tänker: »Intet öga får känna igen mig»,  och sätter så ett täckelse framför sitt ansikte.

Pimeässä hän kaivaa itsensä huoneisiin, jotka he päivällä ovat itsellensä merkinneet, ja ei tahdo tietää valkeutta.

 När det är mörkt, bryta sådana sig in i husen,  men under dagen stänga de sig inne;  ljuset vilja de icke veta av.

Sillä vaikka aamu heille tulis, on se heille niinkuin pimeys; sillä hän tuntee pimeyden kauhistuksen.

 Ty det svarta mörkret räknas av dem alla såsom morgon,  med mörkrets förskräckelser äro de ju förtrogna.

Hän on keviä veden päällä, heidän osansa pitää kirotun oleman maalla; ja ei hän katso viinamäkien tietä.

 »Men hastigt», menen I, »ryckes en sådan bort av strömmen,  förbannad bliver hans del i landet;  till vingårdarna får han ej mer styra sina steg.

Helvetti ottaa syntiset pois niinkuin pouta, ja niinkuin kuivuus kuluttaa lumisen veden.

 Såsom snövatten förtäres av torka och hetta,  så förtär dödsriket den som har syndat.

Laupius pitää unhottaman hänen, madot syövät hänen makeutensa, ei häntä pidä muistettaman; hän pitää särjettämän niinkuin lahopuu.

 Hans moders liv förgäter honom,  maskar frossa på honom,  ingen finnes, som bevarar hans minne;  såsom ett träd brytes orättfärdigheten av.

Hän on saattanut murheelliseksi hedelmättömän, joka ei synnytä, ja ei tehnyt leskelle mitään hyvää.

 Så går det, när någon plundrar den ofruktsamma, som intet föder,  och när någon icke gör gott mot änkan.»

Ja on vetänyt voimalliset allensa väellänsä; koska hän seisoo, ei pidä hänen tietämän elämästänsä.

 Ja, men han uppehåller ock våldsmännen genom sin kraft,  de få stå upp, när de redan hade förlorat hoppet om livet;

Hän tekee itsellensä levon, johon hän luottaa, ja hänen silmänsä katsovat heidän teitänsä.

 han giver dem trygghet, så att de få vila,  och hans ögon vaka över deras vägar.

He ovat vähän aikaa korotetut, vaan he tulevat tyhjään, ja kukistetaan, ja saavat lopun niinkuin kaikki kappaleet, ja niinkuin oas tähkäpäästä, lyödään he pois.

 När de hava stigit till sin höjd, beskäres dem en snar hädanfärd,  de sjunka då ned och dö som alla andra;  likasom axens toppar vissna de bort.

Eikö se niin ole? kuka nuhtelee minua valhetteliaksi, ja minun sanani tyhjäksi tekee?

 Är det ej så, vem vill då vederlägga mig,  vem kan göra mina ord om intet?