Job 23

Job vastasi ja sanoi:

Därefter tog Job till orda och sade:

Minun puheeni on vielä murheellinen, ja minun voimani on heikko huokausteni tähden.

 Också i dag vill min klaga göra uppror.  Min hand kännes matt för min suckans skull.

Jospa minä tietäisin, kuinka minä hänen löytäisin, ja tulisin hänen istuimensa tykö!

 Om jag blott visste huru jag skulle finna honom,  huru jag kunde komma dit där han bor!

Ja asettaisin oikeuden hänen eteensä, ja täyttäisi suuni perustuksilla,

 Jag skulle då lägga fram för honom min sak  och fylla min mun med bevis.

Tietäisin, mitä hän vastais minua, ja ymmärtäisin, mitä hän minulle sanova olis.

 Jag ville väl höra vad han kunde svara mig,  och förnimma vad han skulle säga till mig.

Riiteleekö hän suurella voimalla minun kanssani? Ei, vaan itse antaa minulle voimaa.

 Icke med övermakt finge han bekämpa mig,  nej, han borde allenast lyssna till mig.

Sillä minä vakuuteni osoittaisin hänen edessänsä, ja pääsisin ijäti vapaaksi siitä, joka minun tuomitsee.

 Då skulle hans motpart stå här såsom en redlig man,  ja, då skulle jag för alltid komma undan min domare.

Mutta jos minä kohdastansa käyn, niin ei hän ole siellä; jos minä menen takaperin, niin en minä häntä havaitse.

 Men går jag mot öster, så är han icke där;  går jag mot väster, så varsnar jag honom ej;

Jos hän on vasemmalla puolella, niin en minä häntä käsitä; jos hän kätkee itsensä oikialle puolelle, niin en minä häntä näe.

 har han något att skaffa i norr, jag skådar honom icke;  döljer han sig i söder, jag ser honom ej heller där.

Mutta hän tuntee minun tieni; koetelkaan minua, niin minä löydetään niinkuin kulta;

 Han vet ju vilken väg jag har vandrat;  han har prövat mig, och jag har befunnits lik guld.

Sillä minä panen jalkani hänen askeleillensa, pidän hänen tiensä, ja en poikkee siitä.

 Vid hans spår har min for hållit fast,  hans väg har jag följt, utan att vika av.

Ja en poikkee hänen huultensa käskyistä, ja kätken hänen suunsa sanat, niinkuin minun tapani on.

 Från hans läppars bud har jag icke gjort något avsteg;  mer än egna rådslut har jag aktat hans muns tal.

Hän on itse ainoa, kuka estää häntä? hän tekee, mitä hän tahtoo.

 Men hans vilja är orygglig; vem kan hindra honom?  Vad honom lyster, det gör han ock.

Sillä hän täyttää aivoitukseni minusta; ja tainkaltaisia on paljo hänen tykönänsä.

 Ja, han giver mig fullt upp min beskärda del,  och mycket av samma slag har han ännu i förvar.

Sentähden olen minä hämmästynyt hänen edessänsä, ja koska minä sen ymmärrän, niin minä pelkään häntä.

 Därför gripes jag av förskräckelse för hans ansikte;  när jag betänker det, fruktar jag för honom.

Ja Jumala on tehnyt minun sydämeni pehmiäksi, ja Kaikkivaltias on minun peljättänyt.

 Det är Gud som har gjort mitt hjärta försagt,  den Allsmäktige är det som har vållat min förskräckelse,

Sillä pimeys ei luovu minusta, ja synkeys ei kätketä minulta.

 ty jag fick icke förgås, innan mörkret kom,  dödsnatten undanhöll han mig.