Job 16

Sitte vastasi Job ja sanoi:

Därefter tog Job till orda och sade:

Minä olen usein senkaltaista kuullut: te olette kaikki häijyt lohduttajat.

 Över nog har jag fått höra av sådant;  usla tröstare ären I alla.

Koska siis nämät tyhjät puheet loppuvat? eli mikä sinun niin rohkaisee puhumaan?

 Är det nu slut på detta tal i vädret,  eller eggar dig ännu något till gensvar?

Minä taitaisin myös puhua niinkuin tekin. Minä soisin teidän sielunne olevan minun sieluni siassa, niin minä löytäisin myös sanoja teitä vastaan, ja taitaisin vääntää päätäni teitä vastaan.

 Jag kunde väl ock tala, jag såsom I;  ja, jag ville att I voren i mitt ställe!  Då kunde jag hopsätta ord mot eder  och skaka mot eder mitt huvud till hån.

Minä tahtoisin vahvistaa teitä suullani, ja lohduttaa huulillani.

 Med munnen kunde jag då styrka eder  och med läpparnas ömkan bereda eder lindring.

Mutta ehkä minä puhuisin, niin ei kuitenkaan minun vaivani lakkaa: jos minä vaikenen, niin ei se kuitenkaan mene minusta pois.

 Om jag nu talar, så lindras därav ej min plåga;  och tiger jag, icke släpper den mig ändå.

Mutta nyt hän saattaa minulle vaivaisuuden: sinä hävität koko minun seurani.

 Nej, nu har all min kraft blivit tömd;  du har ju förött hela mitt hus.

Sinä olet tehnyt minun ryppyiseksi, että olis todistus minua vastaan: minun laihuuteni nousee minua vastaan, ja sanoo minua vastaan.

 Och att du har hemsökt mig, det gäller såsom vittnesbörd;  min sjukdom får träda upp och tala mot mig.

Hänen vihansa repäisee minun, ja joka minua vihaa, kiristelee hampaitansa minun päälleni; ja minun viholliseni silmät kiiluvat minun päälleni.

 I vrede söndersliter och ansätter man mig,  man biter sina tänder samman emot mig;  ja, min ovän vässer mot mig sina blickar.

He ammottivat suunsa minua vastaan, ja ovat minua häpiällisesti poskelle piesseet: he ovat sammuttaneet vihansa minun päälleni.

 Man iar upp munnen mot mig,  smädligt slår man mig på mina kinder;  alla rota sig tillsammans emot mig.

Jumala on minun hyljännyt väärille, ja antanut minun tulla jumalattomain käsiin.

 Gud giver mig till pris åt orättfärdiga människor  och kastar mig i de ogudaktigas händer.

Minä olin rauhassa, vaan hän on minun murentanut, hän on tarttunut minun kaulaani, ja särkenyt minun, ja pannut minun hänellensä maaliksi.

 Jag satt i god ro, då krossade han mig;  han grep mig i nacken och slog mig i smulor.  Han satte mig upp till ett mål för sina skott;

Hänen ampujansa ovat piirittäneet minun: hän on reväissyt minun munaskuuni, eikä säästänyt: hän on vuodattanut minun sappeni maan päälle:

 från alla sidor träffa mig hans pilar,  han genomborrar mina njurar utan förskoning,  min galla gjuter han ut på jorden.

Hän on haavoittanut minun yhdellä haavalla toisen perään: Hän karkasi minun päälleni niinkuin joku väkevä.

 Han bryter ned mig med stöt på stöt,  han stormar emot mig såsom en kämpe.

Minä ompelin säkin minun nahkani päälle, ja laskin sarveni multaan.

 Säcktyg bär jag hopfäst över min hud,  och i stoftet har jag måst sänka mitt horn,

Minun kasvoni ovat soaistut itkusta, ja silmälautani päällä on kuoleman varjo.

 Mitt anlete är glödande rött av gråt,  och på mina ögonlock är dödsskugga lägrad.

Ehkei kuitenkaan minun kädessäni ole vääryys, ja minun rukoukseni on puhdas.

 Och detta, fastän våld ej finnes i mina händer,  och fastän min bön är ren!

Maa, älä peitä minun vertani, ja älkään olko minun huudolleni siaa.

 Du jord, överskyl icke mitt blod,  och låt för mitt rop ingen vilostad finnas.

Ja katso, minun todistajani on taivaassa, ja joka minun tuntee, on korkeudessa.

 Se, redan nu har jag i himmelen mitt vittne,  och i höjden den som skall tala för mig.

Minun ystäväni ovat minun pilkkaajani; mutta minun silmäni vuodattavat kyyneliä Jumalan tykö,

 Mina vänner hava mig nu till sitt åtlöje,  därför skådar mitt öga med tårar till Gud,

Joka ihmisen puolesta vastaa Jumalan tykönä, niinkuin ihmisen lapsi lähimmäisensä puolesta.

 Ja, må han här skaffa rätt åt en man mot Gud  och åt ett människobarn mot dess nästa.

Mutta määrätyt vuodet ovat tulleet, ja minä menen sitä tietä pois, jota en minä jälleen palaja.

 Ty få äro de år som skola upprinna,  innan jag vandrar den väg där jag ej mer kommer åter.