Job 15

Niin vastasi Eliphas Temanilainen ja sanoi:

Därefter tog Elifas från Teman till orda och sade:

Pitääkö taitavan niin tuuleen puhuman, ja täyttämän vatsansa tuulella?

 Skall en vis man tala så i vädret  och fylla upp sitt bröst med östanvind?

Sinä nuhtelet kelvottomilla sanoilla ja puheilla, joista ei ole hyödytystä.

 Skall han försvara sin sak med haltlöst tal,  med ord som ingenting bevisa?

Sinä olet hyljännyt pelvon, ja puhut ylönkatseella Jumalan edessä.

 Än mer, du gör gudsfruktan om intet  och kommer med klagolåt inför Gud.

Sillä sinun pahuutes opettaa niin sinun suus; ja sinä olet valinnut viekasten kielen.

 Ty din ondska lägger dig orden i munnen,  och ditt behag står till illfundigt tal.

Sinun suus pitää tuomitseman sinun, ja en minä: sinun huules pitää todistaman sinua vastaan:

 Så dömes du nu skyldig av din mun, ej av mig,  dina egna läppar vittna emot dig.

Oletkos ensimäinen ihminen, joka syntynyt on? eli ennen (kaikkia) vuoria luotu?

 Var du den första människa som föddes,  och fick du liv, förrän höjderna funnos?

Oletko sinä kuullut Jumalan salaisen neuvon? ja onko taito halvempi sinua?

 Blev du åhörare i Guds hemliga råd  och fick så visheten i ditt våld?

Mitä sinä tiedät, jota emme tiedä; mitäs ymmärrät, joka ei ole meidän tykönämme?

 Vad vet du då, som vi icke veta?  Vad förstår du, som ej är oss kunnigt?

Harmaapäät ja vanhat ovat meidän tykönämme, jotka ennen ovat eläneet kuin sinun isäs.

 Gråhårsman och åldring finnes också bland oss,  ja, en som övergår din fader i ålder.

Pitäiskö Jumalan lohdutukset oleman halvat sinulle? Eli onko jotakin salaista tykönäs?

 Försmår du den tröst som Gud har att bjuda,  och det ord som i saktmod talas med dig?

Mitä sinun sydämes aikoi? ja mitäs vilkutat silmiäs?

 Vart föres du hän av ditt sinne,  och varför välva dina ögon så,

Kuinka sinä asetat mieles Jumalaa vastaan? että sinä senkaltaiset sanat suustas päästät.

 i det du vänder ditt raseri mot Gud  och öser ut ord ur din mun?

Mikä on ihminen, että hän olis puhdas? ja että hän olis hurskas, joka vaimosta syntynyt on?

 Vad är en människa, att hon skulle vara ren?  Vad en av kvinna född, att han skulle vara rättfärdig?

Katso, hänen pyhäinsä seassa ei ole yhtään nuhteetointa; ja taivaat ei ole puhtaat hänen edessänsä.

 Se, ej ens på sina heliga kan han förlita sig,  och himlarna äro icke rena inför hans ögon;

Kuinka paljon enemmin ihminen on kauhia ja ilkiä, joka juo vääryyttä niinkuin vettä?

 huru mycket mindre då den som är ond och fördärvad,  den man som läskar sig med orättfärdighet såsom med vatten!

Minä osoitan sinulle sen, kuule minua: minä luettelen sinulle, mitä minä nähnyt olen:

 Jag vill kungöra dig något, så hör nu mig;  det som jag har skådat vill jag förtälja,

Mitä taitavat sanoneet ovat, jota ei yksikään heidän isistänsä ole salannut.

 vad visa män hava gjort kunnigt,  lagt fram såsom ett arv ifrån sina fäder,

Joille ainoille maa annettu on, niin ettei yksikään outo saanut käydä heidän keskellänsä.

 ifrån dem som allena fingo landet till gåva,  och bland vilka ingen främling ännu hade trängt in:

Jumalatoin vapisee kaiken elinaikansa, ja tyrannin vuosiluku on peitetty.

 Den ogudaktige har ångest i alla sina dagar,  under de år, helt få, som beskäras en våldsverkare.

Pelvon ääni on hänen korvissansa, että rauhassakin pitää hävittäjä tuleman hänen päällensä.

 Skräckröster ljuda i hans öron;  när han är som tryggast, kommer förhärjaren över honom.

Ei hän usko palajavansa pimeydestä, ja varoo aina miekkaa.

 Han har intet hopp om räddning ur mörkret,  ty svärdet lurar på honom.

Kuin hän lähtee sinne ja tänne elatuksensa jälkeen, niin hän luulee aina pimeyden päivän käsissänsä olevan.

 Såsom flykting söker han sitt bröd: var är det?  Han förnimmer att mörkrets dag är för handen.

Ahdistus ja hätä peljättävät häntä, ja yllyttävät hänen, niinkuin kuningas valmis sotaan.

 Ångest och trångmål förskräcka honom,  han nedslås av dem såsom av en stridsrustad konung.

Sillä hän on ojentanut kätensä Jumalaa vastaan, ja vahvistanut itsensä Kaikkivaltiasta vastaan.

 Ty mot Gud räckte han ut sin hand,  och mot den Allsmäktige förhävde han sig;

Hän juoksee päätäpäin häntä vastaan, ja seisoo ynseästi häntä vastaan.

 han stormade mot honom med trotsig hals,  med sina sköldars ryggar i sluten hop;

Hän on peittänyt kasvonsa lihavuudellansa, ja lihoittanut ja paisuttanut itsensä.

 han höljde sitt ansikte med fetma  och samlade hull på sin länd;

Mutta hänen pitää asuman hävitetyssä kaupungissa ja asumattomissa huoneissa, jotka roukkioksi riutumallansa ovat.

 han bosatte sig i städer, dömda till förstöring,  i hus som ej fingo bebos,  ty till stenhopar voro de bestämda.

Ei hänen pidä rikastuman, eikä hänen tavaransa pysymän, eikä hänen onnensa pidä leviämän maassa.

 Därför bliver han ej rik, och hans gods består ej,  hans skördar luta ej tunga mot jorden.

Ei hänen pidä pääsemän pimeydestä: tulen liekki kuivaa hänen oksansa, ja hänen suunsa hengellä katoo.

 Han kan icke undslippa mörkret;  hans telningar skola förtorka av hetta,  och själv skall han förgås genom Guds muns anda.

Ei hän taida uskaltaa turhuuteen, että hän on petetty; sillä turhuus on hänen palkkansa.

 I sin förvillelse må han ej lita på vad fåfängligt är,  ty fåfänglighet måste bliva hans lön.

Hän loppuu ennen aikaansa, ja hänen oksansa ei pidä vihoittaman.

 I förtid skall hans mått varda fyllt,  och hans krona skall ej grönska mer.

Hän poimitaan niinkuin kypsymätöin marja viinapuusta, ja niinkuin öljypuu varistaa kukoistuksensa.

 Han bliver lik ett vinträd som i förtid mister sina druvor,  lik ett olivträd som fäller sina blommor.

Sillä ulkokullattuin kokous pitää oleman yksinäinen, ja tulen pitää polttaman lahjain ottajan huoneen,

 Ty den gudlöses hus förbliver ofruktsamt,  såsom eld förtär hyddor där mutor tagas.

Hän siittää onnettomuuden, ja synnyttää vaivaisuuden; ja heidän vatsansa valmistaa petoksen.

 Man går havande med olycka och föder fördärv;  den livsfrukt man alstrar är ett sviket hopp.