Lamentations 5

Muista, Herra, kuinka meille tapahtui: katso ja näe meidän ylönkatsettamme.

Kia mahara, e Ihowa, ki te mea kua pa nei ki a matou: tirohia mai, kia kite ai koe i to matou ingoa kino.

Meidän perintömme on muukalaisten osaksi tullut, ja huoneemme ulkonaisten omaksi.

Kua riro to matou wahi tupu i nga tangata ke, o matou whare i nga tautangata.

Me olemme orvot ilman isää, ja äitimme ovat niinkuin lesket.

He pani matou, kahore he matua, ko o matou whaea ano he pouaru.

Vettä, joka meidän omamme oli, me joimme rahalla, omat halot me ostimme hinnalla.

Na te moni i inu wai ai matou; ko a matou wahie he mea hoko.

kaulallamme me vaivaa kärsimme; ja ehkä me jo väsyneet olimme, ei kuitenkaan meille lepoa annettu.

Kei runga kei o matou kaki o matou kaiwhai: e mauiui ana matou, kahore he tanga manawa mo matou.

Meidän piti Egyptin ja Assyrian alle meitämme antaman, että me sittekin leipää ravinnoksemme saaneet olisimme.

Kua hoatu e matou te ringa ki nga Ihipiana, ki nga Ahiriana, kia makona ai matou i te taro.

Meidän isämme ovat syntiä tehneet, ja ei enään ole käsissä; ja meidän pitää heidän pahoja tekojansa nautitseman.

I hara o matou matua, a kua kore; a kua whakawaha e matou o ratou he.

Orjat meitä vallitsevat; ja ei ole kenkään, joka meitä heidän käsistänsä pelastaa.

Ko nga pononga o matou rangatira: kahore he kaiwhakaora mo matou i o ratou ringa.

Meidän pitää hakeman leipämme hengen paolla, miekan edessä korvessa.

E tata mate matou ka whiwhi ai i te taro, i te hoari hoki o te koraha.

Meidän ihomme on poltettu, niinkuin pätsissä, hirmuisen nälän tähden.

Mangu ana o matou kiri ano he oumu, i te wera ngau kino o te hemokai.

He ovat vaimot Zionissa raiskanneet ja neitseet Juudan kaupungeissa.

Taea ana e ratou nga wahine o Hiona, nga wahine i nga pa o Hura.

Ruhtinaat he ovat hirttäneet, ja vanhimpia ei he kunnioittaneet.

Ko nga rangatira, taronatia ake e to ratou ringa; kihai nga kanohi o nga kaumatua i whakahonoretia.

Nuorukaiset piti jauhaman, ja piskuisten täytyi puita kantaissansa kompastua.

Ko nga taitama kei te waha i te huri, hinga ana nga tamariki i te pikaunga wahie.

Vanhat puuttuivat porteista, ja nuorukaiset ei enään kanteletta soita.

Ko nga kaumatua i nga kuwaha kua kore, me te waiata hoki a nga taitama.

Meidän sydämemme ilo loppui, meidän tanssimme on kääntynyt murheeksi.

Kua mutu te koa o o matou ngakau, kua puta ke ta matou kanikani hei uhunga.

Meidän päästämme on kruunu pudonnut; voi nyt meitä, että me niin olemme syntiä tehneet!

Kua taka te karauna o to matou mahunga; aue, te mate mo matou! kua hara hoki matou.

Sentähden on myös sydämemme murheissansa; niiden tähden ovat meidän silmämme pimenneet;

Na reira whakaruhi noa iho o matou ngakau; na enei mea pouriuri ana o matou kanohi.

Zionin vuoren tähden, että se niin hävitetty on, että ketut hänessä juoksentelevat.

Na te maunga hoki o Hiona kua ururuatia nei, e haereerea nei e nga pokiha.

Mutta sinä Herra, joka ijankaikkisesti olet, ja istuimes ijästä ikään!

Pumau tonu koe, ake ake, e Ihowa; ko tou torona kei tera whakatupuranga, kei tera whakatupuranga.

Miksis meidät ijankaikkisesti unohdat, ja niin kauvan meitä peräti hylkäät?

He aha koe i wareware tonu ai ki a matou? he aha koe i whakarere ai i a matou, a roa noa iho nga ra?

Palauta, Herra, meitä jälleen sinun tykös, että me taas palaisimme; uudista meidän päivämme niinkuin ne alusta olivat.

Whakatahuritia atu matou ki a koe, e Ihowa, a ka tahuri matou: whakahoutia o matou ra, kia rite ki o mua.

Oletkos meitä peräti heittänyt pois, ja sangen suuresti vihastunut meidän päällemme?

Otiia kua tino whakakahore rawa koe ki a matou, e tino nui ana tou riri ki a matou.